On joitain juttuja, joita vain isit osaa. Tai ehkä meidän perheessä nämä on asioita joita vain Insinööri osaa.
Tietty se osaa vaihtaa talvirenkaat, tyhjentää hajulukon (itsehän en tietenkään mitenkään osaisi), tehdä karjalanpataa ja nukkua päiväunet milloin vain, mutta on muutakin.
Se osaa ihan eri leikkejä kuin minä. Insinöörin vahdissa lapset tekee kevättä, rakentaa paperilennokkeja ja muovailee vahasta ihan mitä vaan. Aina silloin tällöin olen ihan puulla päähän lyöty kun Insinööri kaivaa mielensä syövereistä noin vain jonkun superhauskan leikin, josta minä en tiennyt edes lapsena.
Viimeiset kaksi päivää meillä on rakenneltu kilpaa romuralliautoja legoista. Lapset kasaa painovoimaa koettelevia asekokonaisuuksia, joiden päätarkoituksena on mennä tuhanneksi palaksi tahallisen törmäyksen yhteydessä (Instassa tästä yksi esimerkki). Legot lentää ja kaikki kikattaa. Minä seison vieressä ihmeissäni ja vähän kateellisena.
Mut onhan munkin leikit ihan huippuhauskoja. Lapset varmaan oikein jonottaisi päästäkseen lajittelemaan pyykkiä kilpaa tai kuulemaan vanhan rouva Kynsileikkurin valituksia ja eläkkeelle mankumista. Bravuurina sitten tietysti vaiheistettu vaatteiden pukeminen.
Apua. Mä olen aivan sairaan tylsä. Kaikki leikit liittyy johonkin suoritukseen. Olisihan mulla parempiakin juttuja, mutta epäilen että kirosanoilla höystetty pervo satiiri sopii lapsille.
Äkkiä, keksikää mulle jotain lapsiystävällisiä hauskoja juttuja ennen kuin häviän ”hauskempi vanhempi” kisan ihan muna-nolla!
Sitä odotellessa kokoan tänään kaikkein aikojen romuauton. Siihen tulee hai.