Vihdoin pääsen kertomaan teille Lehmästä, kotimme uudesta jäsenestä 💜
Lehmä on lempinimi taululle, jonka sain Insinööriltä täyttäessäni 40 Espanjan reissumme aikana. Olen ikuisuuden puhunut että haluaisin ostaa meille taidetta ja että varsinkin lahjaksi voisin sellaista haluta, mutta homma on kaatunut aina siihen että tuntuu mahdottomalta valita jotakin joka on oikeasti kaunis ja sykähdyttää meitä.
Enpä olisi arvannut että Insinööri ryhtyy siihen omin päin, joten olin super yllättynyt kun synttäripäivän aamuna jostain roudattiin peitetty teos! Tiesin kyllä että Insinööri oli lasten kanssa (tai no kaikkien paitsi Kolmosen, jonka vaitioloon ei voi luottaa) käynyt moneen otteeseen etsimässä lahjaa.
Tiesin hänen käyneen ainakin Malagassa ja Marbellassa jahtinsa aikana, en toki tiennyt mitä etsittiin. Lempparikaupungistani Marbellasta teos oli lopulta löytynyt, taiteilijalta nimeltä Libertad Couso.
Lahjan antaessaan Insinööri yllätti vielä toisen kerran ja luki ääneen minulle kirjoittamansa tekstin, jossa kuvaili minkälainen taulu on. Itkettiin kummatkin tätä kuunnellessa, se oli jotenkin niin liikuttava hetki, siinä arkiaamuna Espanjassa vauva sylissä ja lapset ympärillä, tukka pystyssä ja juuri 40 täyttäneenä.
Toki pelkäsin myös kuollakseni minkälainen taulu sieltä tulee, että APUA jos se ei ole minusta kiva, kuvaus sai mut vähän jännittämään lol!
Alla Insinöörin kirjoittama kirje kokonaisuudessaan.
”Hannelle 40-vuotispäivänä
Halusin antaa sulle tän taulun muistoksi tästä hetkestä ja ajasta Espanjassa. Halusin sen liittyvän jotenkin Fuengirolaan tai aurinkorannikkoon ja tätä katsellessa ajatukset on varmasti helppo palauttaa tähän hetkeen: täällä on ihana turkoosi meri ja sininen pilvetön taivas, sinisiä ovia ja kukkaruukkuja seiniin kiinnitettyinä.
Liloja kukkia meidän ulko-oven edessä, lilat uimapaidat pienillä. Taivaanranta on meren päällä lila auringonlaskun aikaan. Aurinko on keltainen, keltaisia kukkia on nurmikolla joita Kolmonen kerää ja Nelonen syö, puissa on keltaisia kukkia pitkissä roikkuvissa riveissä. Sitruunapuu siinä kauniin talon pihalla.
Kuva esittää hyvin selkeästi jotain mikä näkyy meidän kodista täällä. Toisaalta näinkin konkreettinen maalaus, joka esittää jotain, sopii taiteen lajina meille: ei mitään bull shitia (härän kakkaa) vaan pidetään asiat aitoina, ei hienostella, ainakaan liikaa.
Härästä puheen ollen, sun vahvat kädet pala-asentoon eli koukussa ylös nostettuna voi nähdä myös härän sarvina. Sä oot täällä kokenut olevas fyysisesti vahva, vahvempi kuin koskaan, esimerkiksi kun kannoit järkyttävän määrän ruokaa kerralla ostoskärryistä autolle.
Lisäks voit kiittää täysin itseäsi tän retken mahdollistajana, kädet ylös nostettuna kuvaa myös tällaista henkistä voimaa. Kuka tuo leivän tai siis tapakset pöytään? Valeäiti tuo tapakset pöytään! Tee itte perässä! Eipä tätä kaikkea olisi ilman hikeä ja kyyneleitä, joita taulusta myös löytyy, toisaalta valumajäljet on mun mielestä tän taulun coolein juttu.
Taulun on maalannut paikallinen taiteilija jonka galleria on Marbellassa sen hyvän tapas-paikan vastapäätä jossa käytiin.
Paljon onnea rakas, kiitos että toit meidät tänne!”
Rakastin taulua ensi hetkestä lähtien palavasti.
Taulu sai nimen Lehmä koska kun sitä hetken katselee, muuttuu aluksi vihaiselta näyttävä härkä äkkiä lempeäksi lehmäksi. Se katselee meitä täällä sohottavia kiireisiä ihmisiä jotenkin rennon lunkisti, lämpöisästi.
Kotona sille etsittiin paikka, jossa näemme sen joka aamu alakertaan hipsiessämme. Se ei ole perinteisellä paraatipaikalla kaikkien vieraiden katseltavana (vaikka näkyy se keittiöstäkin kun portaisiin kurkistaa) vaan ennemminkin osana meidän perhettä, yläkertaa vahtimassa.
Kun kävelen portaissa väsynein askelin, usein vähän kärttyisänä liian aikaisesta herätyksestä tulee ekana vastaan Lehmä. Moikkaan sitä melkein joka aamu ääneen, vähintään katson sitä ja ihailen sen kauniita vahvoja värejä.
Rakastan lehmääni tulisesti, sanon sen taas!
Teosta katsellessani todellakin muistan meidän matkan, mutta muistan myös Insinöörin sanat, muistan mitä kaikkea olemme jo kokeneet. Ei voisi olla täydellisempää teosta meille. Nyt odotan vain että täytän 50 ja löydetään Lehmälle joku hyvä kaveri! Kilpikonna ehkä, merkkinä tahdin hidastumisesta?
Insinööri on aina ollut taitava keksimään lahjoja, jotka sopivat mulle täydellisesti mutta tämä ylitti kyllä nyt kaikki. Kiitos rakas 🥰