Voi elämä. Tapahtui eilen illalla:
Insinööri pösilöi vaihteeksi huolella ja muisti nyrkkeilykurssinsa vartin ennen sen alkamista. Sen seurauksena minut dumpattiin salamannopeasti yksin lasten kanssa kesken shoppailuhoidon ja tiedossa oli 3h kahden lapsen yksinhuoltajuutta. Alkuun kaikki sujui kuin parempienkin äitien blogeissa, niissä joissa aurinko aina paistaa ja kaikki suostuu pitämään aurinkolaseja päässään. Ykkönen jopa nukahti vaunuihin, joten palasin kotiin kahden nukkuvan lapsen kanssa selkä ostoksina vääränä. Voitonriemuisesti jätin nukkuvien osaston sisäpihalle, kävin vessassa, aloin lukea Vuoden Mutsia, söin karkkia ja mietin että ”tämähän on helppoa”. Kunnes.
Kakkonen herää. Se herää sillä tavalla, miten 2-viikkoinen vauva herää kun se ei ole saanut neljään tuntiin ruokaa ja se on hiestä märkä toppapussissaan. Koppa sisään, vauva ulos, maitolaitos esiin. Mutta hmm, mitäs jos Ykkönen herää sitten myös? No, pakko ottaa riski. Kakkonen rinnalle. Maitoa tulee niinkuin meijeristä joka ei ole syöttänyt neljään tuntiin, ja Kakkonen miettii huomisen menua tai sukkiaan, mutta ei ainakaan syömistä. Maitoa Kakkosen päällä, äidin vaatteissa, keittiön lattialla. Homma lähtee kuitenkin lopulta toimimaan, no hätä.
Ykkönen herää. (varmaan jo arvasitte). Se herää sillä tavalla, miten 1,5-vuotias herää ihmeelliseen aikaan, oudosta paikasta, nälissään ja märissä sukissa eli jääkylmissä jaloissa. Vuoden Mutsi -palkintokategoriassa ”Hiekkalaatikko”oltiinkin eilen palkintosijoilla kun unohdin että Ykkösen jalat kastui läpimäriksi hiekkalaatikolla ja se sai olla niissä sukissaan sitten aika monta tuntia. Mutta nyt seuraakin illan viihdeosio. Muistanette että käynnissä oli edelleen se Kakkosen syöminen? Naapureita kohtasi näky, jossa yksi tuskasta hikoileva äiti noutaa sisäpihalta huutavan lapsen toinen edelleen rinnalla, eli rinta lähes paljaana, ja yrittää taiteilla pienen mammutin kokoiset vaunut sisään yhdellä kädellä. Sitten se yrittää saada sen punaisena huutavan, jo räkää valuvan, 1,5-vuotiaan jotenkin nostettua sillä yhdellä kädellä (ota huomioon että vauva peittää koko keskivartalon, joten oikeasti käytössä on vain se yksi käsi eikä yksi käsi plus torso).
Jollain ”onnettomuustilanteen adrenaliinilla” saan Ykkösen ja Kakkosen kummatkin alas eteiseen ilman että kukaan kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Ja rinnalta kuuluu edelleen onnellinen maiskutus. Mutta voi Ykköstä, kun se huutaa yhä täysiä kaikki (märät) toppavaatteensa päällä eikä äiti voi nostaa syliin. Lisäksi asunnossamme leijailee nyt lievä kakan haju ja samalla muistan että muutama tunti sitten Kakkosella oli epäilyttävän oloinen vuototilanne päällä (oikeesti, kuinka huonoja vanhempia me ollaan kun unohdetaan tälläiset?).
Seuraa kauhun minuutit, joiden aikana yritän riisua Ykköstä yhdellä kädellä, välillä yritän halata sitä ja / tai nostaa syliin, jossa Kakkonen jo oli. Sekin onnistui mutta Kakkonen jäi aikamoiseen rusennukseen. Lopulta herra on vihdoin syönyt tarpeeksi, joten salamannopeasti nostan sen kantokoppaansa, ja nostan Ykkösen syliin, vien sen vaipan- ja vaatteenvaihtoon. Se huutaa edelleen niin paljon että melkein oksentaa. Kakkonen alkaa huutaa kantokopassaan. Tässä vaiheessa alan jo melkein nauraa omalle tilanteelleni. Melkein. Lopulta saan jollain ihmeellä Ykkösen puhtaisiin ja kuiviin (toki liian pieniin) vaatteisiin, syöttötuoliin ja lämpimän ruoan naaman eteen. Kakkonen syliin, ja tutit kaikille (no okei mulle ei löytynyt). Seuraa hiljaisuus.
Yhtäkkiä taivaat aukenee, ja elämä on taas seesteistä. Ykkönen syö reippaasti, jutellen samalla iloisesti niitä näitä. Kakkonen möllöttää sylissä tyytyväisenä ja seuraa siskon syöminkejä. Se vuototilannekin osottautui kaasupurkaukseksi ja Kakkonen pärjää hyvin ”vain vähän vanhalla” vaipallaan. Kun muistan taas hengittää, huomaan että katselen lapsiani typerä virne naamalla ja ajattelen ”Huh, tollasestakin selviää. Ja voi vitsi nää on söpöjä, onneksi meillä on näitä kaksi”.
Typerät hormonit.
p.s. Loppuilta meni taas kuin niissä paremmissa blogeissa. Ykkönen oli ihku, Kakkonen rauhallinen ja sain tehtyä yksin kaikki iltatoimet ja tietenkin myös pyykkäsin, laitoin tiskejä ja siivosin yleisesti kämpän kuntoon. I so am a supermom.