Sain sen vihdoin käteeni, ja luin päivässä, eli noin kymmenen imetyksen ajan. Vuoden Mutsi on nyt siis kahlattu, taiteltu hiirenkorville ja luettu suurelta osin Insinöörille ääneen. On aika pienen tuomion.
Ensinnäkin, ah mitkä naurut ja itkut sain. Kiitos siitä Katja ja Satu. Jo niiden takia kirja oli hintansa (raha + menetetyt päiväunet) väärti.
Kirjaa lukiessa seurasi harvinaisen usein ja harvinaisen äänekkäitä naurukohtauksia, pakollisia ”hei Insinööri, kuuntele tätä” – ääneen lukemisia ja kiivasta pään nyökyttelyä (tai pudistelua karmeiden muistojen ja synkeän tulevaisuudennäkymän edessä). Katjan ja Sadun kynät ovatkin lemppareitani: kirjan kieli on hauskaa, kepeää, monipuolisen rikasta ja riittävän rohkeaa olematta alleviivatun rivoa. Suorastaan kateellisena luen sekä blogeja että tätä kirjaa.
Kirjan paras puoli on siis sen raivorehellinen avautuminen ja erittäin hauska kieli. Tyyli on valitettavasti samalla myös kirjan heikko kohta. Opushan pyrkii jossain määrin myöskin ihan oikeasti opastamaan ja antamaan sinänsä erittäin hyviä vinkkejä vasta-alkajille. Näissä kohdissa sarkastinen tyyli kääntyy itseään vastaan. Kun tarkoituksena on oikeasti jeesata, neuvot saattavat jäädä vähän värikynän alle. Värikynää taas on käytettävä, jotta kirja pysyy omassa mustassa tyylissään. Mutta kun asioita liiotellaan, häviää myös vähän uskottavuutta. Osana ongelmaa on rakenne; koska kirja perustuu kahteen blogiin, kirjasta puuttuu paikoitellen jouhevasti etenevä rakenne. Etenkin alkupuolella hypitään sekavasti alkuraskaudesta lapsiperheen elämään. Jotkin osiot ovat liian blogitekstimäisiä, jolloin teksti kärsii hieman lyhyydestä. Etenkin kun kirjoittajat ovat niinkin taitavia kynänsä kanssa, lukisin mielelläni pidempiä pätkiä. Juurikin niistä tärkeistä, vertaistuen tarvetta vaativista aiheista, kuten synnytysmasennuksesta (esim Ab Koti Oy saa kirjassa suhteettoman suuren roolin baby bluesiin verrattuna). Koska kirja perustuu niin vahvasti kahteen subjektiiviseen kokemukseen, välillä eksytään oudoille raiteille: vaikka Sadun mamuneuvolakokemus on törkeän hauska ja nauroin (taas) ääneen, sen hyötysuhde on aika olematon monelle lukijalle.
Tämä onkin se vaikea kysymys; pitääkö tämän kirjan olla hyödyllinen? Onhan se ainakin siinä mielessä varsin hyödyllinen, ellei välttämätön, että se saa aikaan paljon kaivattua naurua tämän kaaoksen keskelle. Mutta jos tästä haluaisi saada aidosti oppaan (ja mielestäni saisi, kirjassa on lukuisia kallisarvoisia vinkkejä), olisi ehkä hauskat anekdootit, ts. Katjan ja Sadun omat kokemukset, pitänyt erottaa selkeämmin vaikkapa taitolla ja tehdä muista osiosta rakenteeltaan yhtenäisempiä ja loogisempia. Tai toisinpäin, naiset olisivat yhtä hyvin voineet tehdä tästä ihan aidon romaaninkin, joka siinä sivussa vähän jakelee neuvoja. Varmasti riittäisi rahkeet siihenkin.
Jos Sadun ja Katjan kieltä osaa lukea oikein (ilman hiekkaa pikkuhousuissa), ja ymmärtää värikynät, tämä opus on aivan helmi. Jos taas on takakireä natseilijamutsi, eikä ymmärrä lukea rivien välistä, saattaa kirja lentää kaaressa roskiin koska herranjumala miten ne noin voi ajatella ja eihän kukaan nyt omalle lapselleen noin. Edes lopussa tulevat väistämättömät kyyneleet kirjeitä lukiessa eivät välttämättä saa tälläisia kiihkoilijoita puolelleen. Tosin mahtoivatkohan he mustaa kirjaa alun alkaenkaan ostaa…
Mitä tästä voi päätellä?
- Jos olet keskinkertainen äiti, joka jaksaa nauraa vauvaelämän haasteille, eikä pohdi kuoleeko kersa kiintymyksen puutteseen kun ei just nyt näe sun naamaa, osta tämä kirja. Tulet huomaamaan ettet ole yksin.
- Jos olet raskaana ensimmäistä kertaa ja mietit onkohan se vauva-arki sittenkään ihan niin ihanaa mitä kaikki sanoo, osta tämä kirja. Saat sen kaipaamasi ennakkovaroituksen.
- Jos olet raskaana ensimmäistä kertaa ja mietit miten ihanaa sen vauvan kanssa tulee olemaan, osta tämä kirja. Saat palautuksen todellisuuteen.
- Jos ystäväsi on aivan viimeisillään raskaana, osta tämä kirja hänelle lahjaksi. Ohjeista hänet kuitenkin lukemaan se vasta kun lapsi on 3kk ja pahimmat (äidin) itkut on itketty. Sitä ennen huumori ei välttämättä riitä selättämään syntyvää ahdistusta.
- Jos ystäväsi on takakireä äiti, joka motkottaa sinun valinnoistasi,
lyö häntä tällä päähänosta hänelle tämä kirja. Johan helpottaa. - Luetuta kirja lapsen isällä. Johan alkaa tajuamaan.
Loppuun vielä pari personal favoritea:
- ”Siihen tilaan (pahoinvointiin) joku vielä ystävällisesti neuvoi, että mun pitäisi syödä enemmän siemeniä ja pähkinöitä. Sanonko mä, mitkä siemenet olisi kannattanut ennemmin syödä?”
- ”Mykkä raivopötkylä”. Paras nimi EVER vauvalle.
- Unineuroosi. Kärsin siitä pahemman kerran.
Vuoden Mutsia löytyy keskustassa tällä hetkellä Akateemisesta, ja kohta taas Suomalaisista. Hintana kolmekymppiä.