Nyt jos koskaan pitäisi nukkua, se auttaa aina. Mutta jotenkin päässä pyörii niin paljon, että ehkä parempi kirjoittaa.
Siellä pyörii työpäivä, joka oli yhtä juoksemista paikasta toiseen, kännykkä kädessä soiden ja koko päivän to do lista autuaan tekemättä jääden.
Siellä pyörii autolla ees taas suhaaminen ja ajoreittien miettiminen. Vierellä spåra ja bussi, takana taksi tööttäämässä.
Siellä pyörii se että jäätiin melkein sitten sen TÄHTIBLOGGARI Mamma Rimpuilee:n kanssa bussin alle kun tämä kuski oli niin sekaisin. Ikinä ennen ei ole tarvinnut jarruja noin lukkoon lyödä.
Siellä pyörii taloprojektin mutkat ja vaikeudet. Tuleekohan tästä ikinä mitään?
Eniten siellä pyörii se, etten taaskaan ollut kotona kun jotain tapahtui. Enkä muuten sen seurauksena sitten myöskään Lauran tukena MHL:ssä.
Siellä pyörii sen aloillaan pitelemäni pienen pojan hätäitku, joka oli ihan sama kuin silloin murtuneen reiden kanssa, ennen kuin murtumasta tiedettiin.
Onneksi hän oli muuten taas varsinainen arjen sankari, nyyhkytti vain vähän pahimman pelästyksen (ja veren) jälkeen ja lopulta jo tanssi Lastenklinikan käytävillä.
Otsakin liimattiin ihan nätiksi taas.
Nyt nukkumaan, uni vanhin voitehista. Huomenna skipataan stressi, liian tiukat aikataulut ja sirkuskoulu. Välittömänä lääkkeenä paljon haleja ja rentoa aikaa.