Muistatte ehkä, että olen intopiukeillut viime aikoina jostain uudesta, jostain jännittävästä, jostain ”kerron kohta lisää” ärsyttävästä teaserista? Ehkä ette, väliäkös tuolla, tässä se tulee:
Näyttää vakavasti siltä, että aloitan oman podcastini.
Holy shit, oikeesti, apua! ..ja sarja muita paniikkireaktioita tuohon lauseeseen.
En tiedä vielä mistään mitään eikä mikään ole varmaa, mutta tilaisuus olisi tuossa. Mahdollisuuden ovi auki ja fiilisbuutsit jalassa. Enää puuttuu kaikki yksityiskohdat ja sisällöt ja uskallus tehdä.
Pelottaa, jännittää, arveluttaa. Osaanko sellaista muka, ehdinkö mitenkään, voinko oikeasti, kuuntelisiko kukaan? Ilmassa on toisin sanoen kaikki tunnusmerkit erinomaisen hyvään seikkailuun ja loistavaan päätökseen. Juuri tältä on tuntunut ennen kaikkia muitakin hyviä ja pelottavia päätöksiä.
Kerron teille vähän mistä on kyse, koska parhaat ideat kerrotaan aikaisin ja niistä saadaan heti palaute. Voitte sitten heti ampua alas tämän ilmapallon, joka vie mua leijailemaan haavepilviin. Tai puhaltaa siihen lisää ilmaa, katsotaan.
 |
| Heiltä tulee oikeat vastaukset. Minulta väärät kysymykset. Tai jotain sinne päin. Kuva: Ihanat Ipanat |
Kaikki alkoi erittäin kunnianhimoisen naisen tapaamisesta. Hän kertoi tuovansa Suomen podcast-markkinalle vahvan tulokkaan, Ihanat Ipanat.
Ihanat Ipanat on tammikuussa alkava vanhemmuuteen keskittyvä podcast. Siinä se sama mahtava karismaattinen Hanna, josta aiemmin kerroin, pohtii Väestöliiton asiantuntijoiden avulla vastauksia vanhemmuuden vaikeisiin kysymyksiin: Miksi lapseni ei syö, onko tämä uhma normaalia, milloin sisaruskateus on ylimitoitettua jne.
Jokaisen jakson aiheet määräytyvät podcastin kuulijoiden mukaan, sillä kysymykset tulevat suoraan teiltä, toivoni mukaan tulevalta yleisöltä. Pari jaksoa on jo purkissa, mutta seuraavia varten voitte käydä jättämässä täällä anonyymisti uusia kyssäreitä ja arjessanne askarruttavia asioita asiantuntijoiden ruodittavaksi.
Hanna on lupaillut lempeää mutta suorasanaista vastailua: Jos lapsesi uhma on oikeasti överiä, Raisa Cacciatori ja Minna Oulasmaa kyllä tulevat sanomaan lähetyksessä että nyt olisi syytä mennä ammattilaisen luo.
Eikö ole lohduttavaa – ne oikeat vastaukset on vihdoin tulossa! Arpominen loppuu!
Sitten se minun osuuteni. Kaikkea muuta kuin oikeita vastauksia.
Jos joka toinen tiistai julkaistava Ihanat Ipanat kertoo keskustellen, mutta faktapohjaisesti, miten vanhemmuuden vaikeimpia kiviä voi kääntää, minä ajattelin tapani mukaan kertoa sen toisen puolen. Oikeita tarinoita, aitoja tunteita ja hassuja sattumuksia. Niitä ei-ihan-oppikirjan mukaan menneitä hässäköitä.
Tarkoituksena olisi tasapainottaa sitä matkaa, jossa kaikki Ihanat Ipanat -asiantuntijoiden ansiosta kyllä tietävät, miten pitäisi toimia, mutta saavat samalla vertaistukea siitä, että vielä toistaiseksi hommat menee pääsääntöisesti enemmän niin kuin…no meillä ns. valeäideillä.
Koska minunkaan perheestä ei ihan jokaiseen asiaan riitä tarinoita (julkaisukelpoisia), otan mukaan muitakin. Ajattelin ottaa jokaiseen jaksoon jonkun vieraan. Joskus jonkun tunnetumman, ehkä kanssabloggaajan (kaksi jo lupautunut mukaan!) mutta joskus ehkä jonkun teistä, lukijoista. Koska teiltä ne viisaimmat jutut on yleensä tulleet. Jos kukaan ei uskalla aalloille, otan ohjelmaan mukaan ääneen luettuja kommentteja Valeäidin arkistoista, anonyymisti tietysti.
Kamalan mietityltä tämä jo kuulostaa. Kaikki -isi päätteet puuttuu. Vaikka oikeasti mun piti olla jo ihan ”ei ei ei en mä mitenkään voi” -moodissa.
Mitä sanotte – uskaltaisiko? Kuuntelisitko? Tiedätkö edes mitä on podcast? Opin itse sen ehkä puoli vuotta sitten ja tässä sitä haaveillaan omasta.
Toisaalta, niin se sai tämäkin blogi alkunsa lähes viisi vuotta sitten. Siinä taas yksi hyvä merkki.
(apua.)