Tää on lyhyt teksti. Mun vinkki on että
- Hankkiudu keinolla tai toisella rikkaaksi ja
- Ulkoista kaikki.
(jos uskoit, että tämä on lyhyt teksti, et ole lukenut mun juttuja vielä kovin pitkään :D)
Oikeastaan tämä meni niin, että olen jo vuosien ajan katsellut minua vähän vanhempien lasten vanhempia tarkoitan siis äitejä, ja omaksunut normin. Piirakat tehdään ajoissa pakkaseen, check. Sorttia on seitsemää, kyllä. Pihalle huvilateltat ehkä? Ainakin kauniita valoja, pöytäliinoja ja kukka-asetelmia.
Sitten kävi tuuri ja lapsi päätti mennä lasketteluriparille. Juhlat olisivat siis kesäisen puutarhailoittelun sijaan keskellä talvea. Normi tipahti pois harteilta ja tajusin, että nämä on lähes samat juhlat, mitä meillä aina on, melkein samat vieraatkin. Mutta ehkä laitetaan se pöytäliina tällä kertaa.
Sitten kävi toinen tuuri, kun tajusin, että anoppini sisko leipoo tosi hyvin. Pyysin häntä siis tekemään kaiken, astiatkin sattuivat sieltä löytymään suoraan. Sovittiin siis, että sillä aikaa kun me oltiin kirkossa, tehotiimi tuli meille laittamaan kaiken leipomansa valmiiksi esille.
Meille jäi vain siivous, mutta sekin hoitui (tuurilla!) juuri perjantaina vuorossa olleen siivousfirman toimesta.
Meille jäi siis sittenkin vain itsemme pukeminen ja kampaaminen, sekä elämän jälkien häivyttäminen. Neloselle löytyi naapurilta lainaan UPEA puku, Kolmosella oli viime vuonna kirpparilta löytynyt upeus, minulla kuusi vuotta vanha imetysmekko ja Ykköselle ostettiin uutena juhlaa varten upea mekko, täydelliset superkimaltavat, pienen koron kengätkin löytyi Sokokselta.
Kukat tilasin ihan itse sentään (Juhlakukat.fi taas) ja tein mielestäni aika nätit kimput niistä edellisenä päivänä! Ihan itse (haha paitsi ai niin oli yksi ystävä apuna!) myös muokattiin olkkari uuteen uskoon niin, että meille mahtui lopulta tosi hyvin 40 vierasta ja tunnelma oli kiva.
Kuohuvia oli kaapissa sopivasti omien julkkareiden jäljiltä ja loput juomat, karkit ja sipsit tilattiin verkkokaupasta. Pieni puhe rustattiin yhteistyönä Insinöörin kanssa noin kolmessa minuutissa yhden iltaisen hammapesun ja mäkkärin autokaistan välissä. Kaikki oli siis megahelppoa, meille valmiiksi tehtyä ja vaivatonta.
Silti onnistuin vetämään kriisin perjantaina. En edes jaksa selittää koko juttua, mutta siihen liittyi kutsujen alkamisaika ja vieraiden liikkeet ja kuka tulee kirkkoon, kuka ei. Siinä hetkessä jo tehtyjen suunnitelmien kyseenalaistaminen vitutti huolella (vaikka se oli ihan oikein ja asia piti ratkoa, ratkottiinkin) ja sitten huomasin sen: mua hävetti, etten ollut suorittanut tätä riittiä niin kuin Kunnon Äiti. En ollut tehnyt itse niitä piirakoita, silittänyt vaatteita tai puunannut kaappeja.
Tuntui, että vähin mitä voin tarjota on että edes tämän yhden kerran ihmiset tulee meille juhliin, jossa kaikki on jo valmista heidän tullessa ja jossa näyttää JUHLALTA. Siis ei sitä, että ihmiset tulee meille auttamaan kirkon jälkeen, koska prkl, mitään muuta tässä olekaan saatu kuin apua.
Noooo pääsin tästä yli. Pääsin siitäkin yli, että tajuttiin kirkossa sen kuuluisan kirkkoon päästetyn seurueen voimin, ettei mitään lounasta ole kellekään mietitty. Pienen pohdinnan (lue: keyven vitutuksen jälkeen koska taas kerran: miten ihmiset liikkuu, monelta meille saa mennä jne) päätettiin ajaa Mäkin kaistan läpi. Se oli nerokasta. Haettiin hampparit, syötiin ne äkkiä ja mentiin kotiin viimeistelemään juhlat.
Viimeistely tosin oli yhtä kuin seisoskelua, koska kaikkihan oli jo valmiina. ”Ulkoista, hyväosainen” on siis mun vinkki ja näillä vinkeillä syntyi siis tosi kivat juhlat kaiken kaikkiaan!
Kauniit ja juhlavat ja oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä, joita tuli sankoin joukoin paikalle.
Ja tietysti kaiken keskellä meidän ihmeellisen ihana nuori, jolle päivä oli uskoakseni kaikin puolin onnistunut ❤️
Seuraavaksi sitten ehkä lisää ajatuksia siitä, mitä tämä juhla meille tarkoitti vai tarkoittiko mitään eli sananen uskonnosta (spoiler: tästä on jo ajatuksia mun ja Julian yhdessä podijaksossa!)
