Nyssäkkäelämä on täällä. Tää viikonloppu oli varaslähtö kesälomaan, jossa meidän perheen elämää leimaa tuleminen ja lähteminen. Aina on 3-5 nyssäkkää jossain odottamassa pyykkiä, biojätettä, vaippalisäystä ja uutta pakkaamista.
Oltiin kahdessa yhteistyöreissussa putkeen tänä viikonloppuna ja nyssäkät ilmestyivät kuin kutsumatta. Moikka moi, täällä ollaan, se on kesä nyt!
Nyssäköiden mukana tulee mulle henkilokohtaisesti vähän vaikea asia: kaaoskoti. Ei vaan pysty tai jaksa tai halua pysy ikään kuin normaalin kodinhoidon tasalla (ikään kuin siinä koskaan pysyttäisiin LOLLLLL), kun on pitkiä reissuja ja kotona käydään kääntymässä ja äkkiä laittamassa lapsia nukkumaan.
Kukat pitää kastella ja tiskit välillä pyöräyttää, mutta sohvan alle tulee jäämään muki jos toinenkin.
Eilen ”äkkiä nukkumaan” tarkoitti 22.30 pienten osalta. Eipä siinä, herättiin yhdessä 9.30 ja taas oli kauhea kiire seuraavan lähtöön ja tätä kirjoittaessa ollaan sellainen tunti alkuperäisestä suunniltelmasta myöhässä, let´s go!
Sellasen olen tässä kantapään kautta oppinut, että lepoa on pakko ottaa siellä, missä sitä saa ja milloin sen itsekin on valmis ottamaan. Eilenkin olisin aivan hyvin voinut saada kämpän kuntoon ja seuraavan aamun kamat pakattua, kun tultiin kotiin seitsemän aikaan ja ajatella että illalla lepään.
Oon nähnyt sata kertaa, ettei sitä illan lepoa koskaan tule, joten sen sijaan otin kylmän bissen, tuoreen kirjan ja tunnin ilta-auringossa yksin. Lopeensa ulkouuvutetut lapset katsoi sen aikaa telkkaria sisällä. Kaikki voitti. Paitsi kodin siisteys ja aikataulut, mutta keitä nyt niiden hyvinvointi kiinnostaa.
Koko viikko meni muutenkin jotenkin ihan erikoisasetuksissa: pidettiin Vaikuttajaforum (oli super), kävin Roni Bäckin ja Marketing Finlandin kanssa tapaamassa KKV:tä liittyen vaikuttajamarkkinoinnin ohjeistuksiin (super!!), sumplin yhtä ja sovin toista, soitin puheluita ja stressasin tyttären harrastukseen ilmestyneistä koukeroista, kävin katsomassa läheistä sairaalassa (hän on nyt kotona ja kaikki hyvin <3) ja tuskailin kännykkää, jonka prosessori ei tahdo oikein enää pysyä kaiken tahdissa. Ei mun omakaan prosessori.
Insinööri oli viime viikolla yhden yön työmatkalla ja ensi viikolla viisi. Juhannusviikolla. Tiedossa on hänelle hieno juttu ja minäkin aion nauttia: vien lapset saareen mun sisarusten kanssa ja yritän suhtautua niin, että tästä tuli mullekin pakolla vähän loma. Muutaman työpäivän otan alkuun, mutta valikoin nirsosti mitä niiden aikana teen, koska voin.
Onneksi nykyään pystyn myös jakamaan töitä – palkkasin Kakkosen mun assariksi kesätöikseen! Tänään sen tehtävänä on käydä läpi kaikki hyvin menestyneet reelsit Instan puolella ja ajastaa ne YouTubeen. LIsäksi kuvattiin yhdessä yksi video eilen, ja hän editoi sen ihan hetkessä tosi hyväksi. niin hauskaa!
Yksi ero entiseen elämään on aika iso, joten jaanpa sen teillekin. Ennen, kun oli tämmösiä hurlumheiviikkoja, menin entistä kovempaa: pidin huolen, että kaikki oli tiptop valmiina, suunnittelin, järkeistin ja tein hyvin. Nyt vedän kaiken läskiksi ja asetan yhden tavoitteen kerrallaan. Syödään valmista tai lennossa, pistetään päälle vähän likaisempaa vaatetta ja kuivashampoota kuluu.
Keskityn ensisijaisesti siihen, että meen edes suunnilleen ajoissa nukkumaan, ehdin urheilla ja lukea vaikka kirjaa välillä.
Hyvä puoli on se etten uuvu ihan solutasolle ja tämmöset ruuhkaiset ajat menee pienemmällä kuormituksella. Huono puoli on se, että mikään ei todellakaan ole järjestyksessä, haha!
Bensa on lopussa, vaatteet hukassa ja laitteista akut loppu väärinä hetkinä. Sekoilun määrä tuplaantuu, ajattelun osuus vähenee. Mutta näissä tilanteissa korostuu isäni suuri elämänviisaus:
Fiksu pärjää tilanteissa, joihin viisas ei joudu.
Musta tuntuu, että koko elämäni oon yrittänyt olla viisas ja siksi väsyn.
Siispä kohti fiksua kesää, viisaus narikkaan ja mahdollisimman paljon pieniä salaisia irtiottoja nyssäköiden keskelle toivotan teillekin!
Ps. tästä viisaudesta puhun vähän myös tässä Papu:n haastattelussa, kun pääsin osaksi Inspiroivat naiset -juttusarjaa! Tuli kiva juttu!