Kurkistus kaksivuotiaan kekkereihin

Taisin joskus aiemmin lupailla kuvia The Synttäriviikonlopusta, joka oli kaikkine säätöinen aikamoinen ruljanssi. Nyt kun kamerakin on taas saatu tyhjennettyä, voin laittaa kuvia tännekin. Juhlathan meni ihan mahtavasti, vaikka lasten määrä onkin suoraan verrattavissa volyymin, sotkun ja hässäkän tasoon. Ja se luku oli meillä ihan riittävä.

Juhlan kohokohtia oli hyvin onnistunut (puolisponsoroitu) kakku ja eräs robottimies. Kakusta mainitsen hieman, kun se puolisponsoroitu kerran oli. Eräs ihana nainen on töissä Dr.Oetkerillä, joten viime vuosina meidän porukassa on alkanut tiukat kakkutreenit. Lopputuloksia saadaan yleensä ihailla synttärijuhlissa ja baby showereissa, joista ensimmäisiin tämä Rouva Oetker loihtii yleensä neljä tai viisi kakkua omalla vuorollaan. Hullu nainen, mutta kaulin sillä näemmä pysyy kädessä! Dr.Oetker-keiju onkin yleensä toimittanut juhlia järjestävän ihmisen kotiin sponssikassin, joka sisältää hurjan määrän eri kakkutarvikkeita. Sitten me surkeat wannabemartat ollaan tuijotettu niitä tuotteita ja pienen alemmuuskompleksin jälkeen (”en mä edes tajua mihin näitä pitäisi käyttää!”) ollaan onnistuttu loihtimaan mitä hienoimpia kakkuja. Tälläkin kertaa Insinööri ja minä onnistuttiin ~~saamaan aikaan valtava riita junaraiteista~~ hienosti juna-aiheisen kakun luomisessa, vaikka ei todellakaan mitään ammattilaisia tässä olla. Junakakun lisäksi ollaan tehty yksi Barbapapakakku viime vuoden synttärispektaakkeleihin, sekin onnistuneesti sponssikamoilla.

Ja se toinen kohokohta oli eräs pieni robottimies, joka pukeutui juhlan kunniaksi suoraan jenkeistä saamaansa pukuun. Lapsien kuvien käyttäminen blogeissa on ollut jossain määrin esillä, joten siitäkin pari sanaa. Jo lapsen mittaan kasvaneen Ykkösen kuvissa olen melko tarkka; pyrin välttämään suoria, ts. tunnistettavia kasvokuvia. Kakkosen osalta on löyhempää: se on vielä niin vauva, ettei näytä tunnistettavalta. Joten sallittakoon hänen pyöreät silmänsä vielä hetken sulostuttamassa nettiä. Kuvien seulonnan lisäksi mietin aina kuvatekstejä hetken ajan ennen julkaisia. Yritän ennakoida, minkälaisiin kuvahakuihin kuvat milläkin teksteillä päätyvät ja toisaalta sitä, ovatko ne tekstiensä takia helpommin yhdistettävissä meidän ”oikeisiin identiteetteihin”.

Lienee sanomattakin selvää, etten ikinä laittaisi alastonkuvia tai muita törkeyksiä lapsista nettiin, enkä toivoisi kenenkään muunkaan niin tekevän. Harkitkaa oikeasti, ne joutuu vääriin käsiin.

Näillä valtavilla disclaimereilla, tässä siis erään lokakuisen viikonlopun kuvasatoa, olkaa hyvät!