 |
| Hyväosaiset, onnekkaat rakkaani turvallisella rannalla. |
Tein perjantaiaamuna jotain minulle poikkeuksellista. Suljin Facebookin, enkä ole sitä sen jälkeen avannut. En enää kestänyt. Minulla ei ole siihen mitään oikeutta, mutta halusin sulkea silmäni tältä todellisuudelta, siltä kuvalta. Te tiedätte mistä kuvasta puhun. Jo se ensimmäinen, jossa isä itki rantaan päästyään, hajotti sydäntäni kipeästi. Mutta tuo Kakkosen näköinen, kokoinen ja ikäinen poika yksin rannalla räjäytti sydämeni kappaleiksi. Järki ei keksi enää yhtään tapaa häätää ihon alle ryöminyttä surua ja vihaa.
Suljin silmäni, jotta voisin avata käteni. Sain ahdistuksen kuriin. En vieläkään käsitä, hyväksy tai kestä tapahtuvaa, mutta blokkaamalla kauhistelevan surupornon olen saanut kanavoitua suruni johonkin muuhun kuin kyyneliin. Lahjoitin tämän kuukauden hömpötysbudjettini SPR:lle. Vien huomenna kavereiden puolesta tavaraa Kontti-keräyksiin. Ilmottauduin vapaaehtoistyöntekijäksi. Olen tehnyt ehkä kaiken, mitä voimattomana hyväosaisena lottovoittajana tehdä voin. Se auttaa vähän, minua ja toivottavasti myös muita.
Pyyhi sinäkin kyyneleesi ja ryhdy toimeen. Meidän hyvää tarkoittava vellominen muiden surussa ei oikeasti auta, mutta rahamme, aikamme ja tavaramme voivat auttaa.
Muistutuksesi, mitä sinä voit tehdä:
1. Lahjoita rahaa, mitä tahansa kautta. Kymppikin auttaa. Tässä linkki SPR:n keräyksiin.
2. Ilmoita itsesi vapaaehtoistyöntekijäksi (SPR:n sivuilta tästä, valitse toimintamuodoksi “Turvapaikanhakijoiden tueksi”). Voit viedä vaikka perhettä kävelylle tai auttaa koululaisia läksyjenteossa. Voit tuoda jonkun elämään muutakin kuin selviytymistä.
3. Seuraa, tarvitaanko vaate- tai tavaralahjoituksia. Tällä hetkellä ilmeisesti ei, mutta hyväkuntoista tavaraa voi aina viedä vaikkapa SPR:n Konttimyymälöihin seuraavaa lahjoitustarvetta tai myyntiä odottamaan.
4. Jos olet todellinen enkeli, ja harkitset kotimajoituksen mahdollisuutta, odota lisäohjeita. Asiaa selvitellään.
5. Osallista kaverit. Järkyttävän kuvan jakaminen saa kaikki itkemään, mutta ehkä vasta esimerkki saa kaikki toimimaan. Minäkin sain töistä yhden kaverin myös ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi, kiitos Anna!
6. Älä unohda muita avuntarvitsijoita. Tämä tapaus on mennyt meillä kaikille ihon alle, koska trendivaatteita käyttäviin, Euroopassa kärsiviin lapsiperheisiin on helpompi samaistua kuin savimajassa nälkiintyviin Afrikkalaisiin tai vaikkapa syrjäytyneeseen Suomalaiseen. Rahaa, verta, tavaroita ja empatiaa tarvitaan aina. Ryhdy kuukausilahjoittaksi Unicefille tai SPR:lle, heiluta nälkäpäivälipasta tai päivystä turvataloilla.
7. Tee ehdoton raja vihapuheelle ympärilläsi. Jos jumalauta yksikään ystäväsi edes tykkää linkistä, jossa turvapaikanhakijoille ehdotetaan “lahjoitukseksi” eli kiusaksi possunlihaa, ripitä ystäväsi, valista häntä päällä olevasta hädästä ja poista sitten kavereista. Jos jotain maailmassa on nyt liian vähän, niin empatiaa.
Ja jos vielä tähän samaan paatokseen saa lisätä, toivoisin medialta (ja sosiaaliselta sellaiselta) vähän pelisilmää. Kuolleet, kuolevat, kärsivät, itkevät ihmiset saavat aikaan syviä järkytyksiä ja toivottomuuden tunteita. Ne pistävät voivottelemaan pakollisen tappion edessä. Ne saavat ajattelemaan ”mitään ei ole tehtävissä, minä en voi auttaa”. Osa ihmisistä syttyy tästä toimintaan, osan saa liikkeelle vain ilon ja toivon kautta. Kertokaa välillä myös tarinoita, joissa joku itkee ilosta saadessaan netin avulla yhteyden rakkaisiinsa. Näyttäkää kuvia, joissa pelastunut lapsi saa hetkellisen ilon lahjoitetusta lelusta. Jokainen meistä voi ymmärtää tuon ilon ja auttamisen tuoman tunteen, jokainen haluaa saavuttaa sen. Liian moni meistä haluaa tämän päivän shokkiuutisoinnissa vain sulkea uutiset, silmänsä ja ajatuksensa. Sitä meillä ei olisi varaa tehdä.