Yksi lapsen kasvun hauskoista puolista on jatkuvasti lisääntyvä kasvolihasten käyttö, ts. ilmeet. Jopa tähän 1,3 vuoden ikään mennessä on kertynyt kunnioitettava määrä ikimuistoisia ilmeitä, joten ajattelin aikani kuluksi listata niistä parhaita.
Valeäidin TOP5 lapsen ilmeistä (laskevassa järjestyksessä jotta jännitys oikein tiivistyy):
5. Oivaltava: Se hetki, kun lapsi oppii jotain, ja tajuaa itsekin oppineensa. Silkkaa riemua ja hölmöä ylpeyttä. Paras ehkä ensimmäisten askelten jälkeen, mutta usein nähtävissä pienissäkin opin hetkissä, esim. kun oppii vetämään vaikkapa kynsilakkapulloja sisältäviä laatikoita alas hyllyiltä.
4. Viaton: Kaikille kissanomistajillekin tuttu ”en se minä ollut” -ilme. Äänetön ilme, joka seuraa usein välittömästi edellisen kohdan ilmettä löytäessäsi lattialta sen kynsilakkapullon pirstaleina. Tämän ilmeen nähtyäsi varaudu pahimaan ja etsi kodistasi tuhon merkkejä.
3. Rakastava: Joskus näitäkin saa! Selkeän hempeä, ihaileva katse, joka kohdistuu (yleensä) vanhempaan. Usein silloin kun asiat on kaikin puolin hyvin. Jos hän on vaikkapa juuri saanut turautettua terveiset vaippaan. Huom: sekoittuu helposti ilmeeseen nimeltä ”Mun?”, jolla lapsi osoittaa että kädessäsi oleva herkku tai muu kiinnostava objekti voisi olla hänellekin oikein sopiva.
 |
|
| Ilme nro 2. Kuvan vauva ei liity tapaukseen. |
2. ”Mitä helvettiä?” -ilme: Voisi ehkä olla jopa listan nro 1, sen verran hauska hetki ja ilme yleensä. Tämän ilmeen näkee kun lapsi yllättyy, hämmästyy tai häkeltyy hieman negatiivisesti. Kuten saadessaan suuhun verigreippiä vaikka odotti makeaa mandariinia. Tai kun serkku ei vastaakaan haliin vaan pajauttaa pehmolelulla päähän. Tai kun kyykkivän äidin leveä ahteri kaataa lapsen selälleen kivilattialle. (Sen suuresta koosta huolimatta siellä ei ole silmiä, ja on todellakin kuollutta kulmaa. Ensi kerralla äänimerkkejä kiitos jos meinaat ilmestyä sinne taakse yhtäkkiä)
1. Ensimmäinen hymy (+bonus: sen yrittäminen): noniin, ällöä joo. Tämä nyt on vähän siirappista ja kliseistä, mutta olihan se siistiä kun vekara ekaa kertaa antoi ymmärtää ettei kaikki olekaan lähtökohtaisesti syvältä eikä eniten v***a kaikki. Se oli kiva palkinto siinä jossain kolmen viikon valvomisen, syöttämisen ja yleisen hengissä selviytymisen jälkeen.
Mutta ehkä vielä parempi, tai ainakin koomisempi, ilme oli se hymyn esi-ilme: hymyn yritys. Suu lähti hakemaan jotain outoa muotoa ja väpätti mennessään vimmatusti. Hämmentyneestä ilmeestä näki että jotain se nyt yrittää. Tämä päätyi luonnollisesti turhautuneeseen itkuun. Siis itku olemattomasta ilosta? Onneksi pari hetkeä myöhemmin se oikea hymykin onnistui ja suorittajalapseni oli tyytyväinen.
Bubbling under on vielä useita ilmeitä, jotka eivät tällä kertaa päässeet listalle, kuten:
- Nukahtava
- Juuri herännyt
- Virnistys / tekohymy
- Silmänisku
- Teatraaliset krokotiilinkyyneleet
- ”Pause” / jäätyminen
- ”Tissi!”
- Zoolander baby (jos tiedät mitä tämä tarkoittaa, luet sinulle sopivaa blogia)
Mitä muita hyviä unohtui mainita?