Mutta silti. Aion nyt vähän valittaa ja inistä, koko väsyneen kroppani voimalla.
Tästä lasten perussairastelusta me ollaan kyllä saatu osamme. Tiedän, että on ihan normaalia ja hyväkin että lapset sairastaa sen 10-12 flunssaa vuodessa ensimmäisten kahden vuoden aikana. Mutta kun meillä oikeasti kummatkin tuntui vetävän sen 12. Aina peräkkäin. Lähes jokainen tauti keuhkoihin asti hiipivänä. Meillä ei ole korvatulehduskierrettä, meillä on Ventoline-kierre. Ja oksennustaudit – niiltäkin olen kuullut joidenkin välttyneen? Hah, meistä on tullut laatta-expertejä.
Vaikka historiaamme kuuluu yksi superpelottava keuhkokuume ja yksi erittäin musertava murtunut luu, välillä eniten nyppii nämä ns. normaalitaudit. Koska ne on usein megatauteja. TJEU: Toukokuussa 2014 saimme peräjälkeen nämä: kurkunpääntulehdus x1, oksennustauti x 4, vesirokko x 2, silmätulehdus x1. Ai että, oli hyvä vappu. Jouluna 2014 aloitimme perheenlaajuisen yskän, joka kesti meillä muilla kahdeksan viikkoa ja Insinöörillä se on päällä edelleen. Meni vähän niinkuin keuhkoputkiin se homma.
Vuodet 2015 ja 2016 ovat periaatteessa olleet hienot. Tauteja on ollut vain pari ja ne on olleet lyhyitä. Lapset ovat olleet tänä vuonna kai kaksi kertaa pois tarhasta. Mutta tämä nyt juostu maraton antoikin sitten koko rahan edestä. Tai siis antaa, edelleen.
Todennäköisesti mulkun nimi on Adeno. Ykkönen sai sen 29. syyskuuta, ja siitä asti ollaan oltu kotona kipeinä. Ykkösen kuume kesti yhtäjaksoisesti 17 päivää ja oli hilkulla mennä taas keuhkokuumeeksi (ne hiton isot kitarisat ovat kyllä riesa!). Minä ja Kakkonen aloitettiin oma vuoromme yhtä aikaa, heti Ykkösen ensimmäisen aidosti kuumeettoman päivän jälkeen. Mulla on nyt seitsemättä päivää kuumetta, joka oli parhaimmillaan personal best 39.2. Kakkosella on seitsemättä päivää yli 38 ja eilen yöllä oli hengittely jo tosi pinteessä.
Nyt siihen valitukseen: Kuinka hemmetin kauan tämä yksi tauti meinaa vielä kestää? Me ollaan jo pelattu kaikki talon pelit läpi, puhallettu laatikoista löytyneet saippuakuplat ja serpentiinit, rakennettu-purettu-rakennettu jokainen Lego Friends, luettu hyllyn täydeltä kirjoja ja katottu aivan hävyttömän paljon telkkaria, piiretty tuhat piirustusta ja vedetty sata Robin-keikkaa (ilman pomppimista), asutettu sohva kaatopaikkavalmiiksi ja syöty talouden näkkärit sekä karkit viimeiseen muruun asti.
Kukaan ei jaksa kokata eikä kenenkään tee ruokaa mieli. Lihaton lokakuu on heitetty naurukammioon. Pyykkejä ei ole pesty viikkoon, astiat kasaantuu lavuaariin ja roskat eteiseen. Pyykkiä ei sinänsä kyllä tule lisää, koska ei enää jakseta vaihtaa yöppäreitä pois. Luulin tänään olevani jo ihan elämäni voimissa, joten aloitin raivauksen tärkeimmästä päästä: poistin itseltäni kaikki turhat karvat, kävin suihkussa ja lakkasin kynnet. Siihen loppuikin sitten voimat ja kuume kellotti takaisin mittariin.
Jos loppuun vielä vähän marttyyrinviittaa, niin arvaatteko mikä ärsyttää melkein eniten? Sitten _kun_ Insinööri saa tämän taudin, se saa sairastaa sen yksin kotona samalla kun palkka juoksee. Voi jumalauta.
