Tänään vietetään Yrittäjän päivää. Kuinka sattuukaan, tämä päivä oli myös minun yrittäjyyteni ensimmäinen maanantai. Onneksi vietin sen oikein kliseisen yrittäjämäisesti!
 |
| Vastavalossa napattu rakeinen kuva muistuttaa vastaleivotun yrittäjän onnesta. Nappasin kuvan salaa puhelinpalaverin aikana, jolloin hymyilin ihan oikeasti. Kivaa. |
Nukuin taas liian vähän. Selkä perkele. Kävin silti ensi töikseni aamusalilla. Meinasin yrjötä, mutta hyvää se silti teki. Laitoin läppärin toimintakuntoon. Heti sen perään heitin koko p***an vahingossa lattialle. Tajusin, ettei mulla ole minkäännäköisiä vakuutuksia. Lisäsin Love to do -listaan ”soita takaisin jollekin ärsyttävistä puhelinmyyjistä”. En kyllä love to do that. Hankin firmalle kirjanpitäjän.
Pohdin työkaverin kanssa, minkälaista työkulttuuria haluamme rakentaa. Sovimme huomiseksi kävelypalaverin pohdinnan jatkamiseksi. Soitin nk. kylmiä myyntipuheluita ekaan kertaan vuosiin. Jännitti, mutta lopputulos oli hyvä. Ilahduin aivan suunnattomasti kun sain spontaaneja yhteydenottoja vanhoilta asiakkailta. Ne muistaa mut, ne haluaa tehdä mun kanssa töitä!
Hain lapset tarhasta jo heti välipalan jälkeen. Suunnittelin taloa Insinöörin ja arkkitehdin kanssa. Pidin vielä yhden puhelinpalaverin samalla kun lapset meni hulluiksi liian pitkään pyörineistä videoista. Tein safkaa, siivosin, nalkutin. Vein hulluksi muuttuneet lapset puistoon. Tietoisesti en katsonut vasta-asennettuja työmeilejäni kännykästä, vaan annoin vauhtia, lastasin hiekkaa, kehuin pyröräilijöitä ja soitin isälleni.
Lasten kylvyn aikana tein huomiseksi ruokaa, mietin työn alla olevaa tarjousta ja huomasin ikävöiväni blogia. Päätin antaa sille oman paikan arkena, ehkä joku vakiopäivä?
En tienannut lanttiakaan.
Viimeistä lausetta lukuun ottamatta tämä päivä olisi voinut mennä ihan tismalleen samalla tavalla palkkatöissäkin. Mutta nyt se tuntui sata kertaa vapaammalta, omemmalta, paremmalta. Hyvältä.