Huomenna on kesäloman viimeinen päivä. Sen kertoo jo tämäkin, näiden aikojen vakionäky:
Jatkuvaa, siis aivan jatkuvaa (eli päivä kahdessa viikossa, tämä totuus on ehkä jonkin verran subjektiivinen) pyykki- ja pakkausrumbaa ovat nämä neljä viikkoa olleet. Sähköllä kylmentää kylmälaukku pyörii koko ajan valmiustilassa kuin mikäkin sairaalakassi, kuvassa näkyvä laukku on neljättä viikkoa täynnä ja rakas pyykkitornini on ajoittain hirvittävän käyttöasteen murtamana, mutta vahvasti suorittaen, lämmittänyt kylpyhuonettamme vaatimattoman trooppisiin asteisiin.
Tänään koitti ilokseni se hetki, että pyykkikasat alkoivat todella vaihtua siihen oikeaan suuntaan. Enemmän puhdasta kaapeissa viikattuna kuin likaisia mytyissä pitkin lattiaa. Lapsetkin saivat kuivausrummussa lämmenneet kylpytakit päällensä ennen kuin puhtaat nassut ja tassut oli tarkoitus peitellä puhtaisiin lakanoihinsa nukkumaan.
Niin että siinä vaiheessa kun Kakkonen poistisen puhtaan kylpytakkinsa uumenista, komeassa keltaisessa suihkussa kaikki iltamaitonsa suoraan kylmälaukun ilmastointiritilän päälle, minua arvatenkin vähän vitutti.
Jokseenkin kotilaitostuneen minusta tekee se, ettei se (nyt kai entinen) kylmälaukku oikeastaan harmittanut ollenkaan. Vaan se saakelin kylpytakki.
On taas pyykkikorit täynnä.