Missä on iltavirkkujen lasten päiväkoti

Herättelin tänään kolmevuotiasta puoli kahdeksan aikaan. En saanut mitään reaktiota. Vartin vaille kahdeksan se sanoi ”haluun peitto takas” ja siitä syntynyt kiukku herätti sitten lopulta mukavasti ja ehdittiin melkein päiväkodin barbaarisen aikaisin tapahtuneeseen äitienpäiväaamiaiseen!

Jos mulla ei olisi itsesuojeluvaistoa, saattaisin kirjoittaa jutun siitä, miten me ajetaan jo tosi pieniä lapsia suorittavaan elämään ja halutaan ne heti aamusta reippaana päiväkotiin, vaikka ei oikeastaan tarvitsisi.

Meillä on 3/4 lapsista ihan super iltavirkkuja, ja käyvät nukkumaan joskus kymmenen aikaan illalla. Heräisivät vasta lähempänä yhdeksää mielellään, eikä meillä ole koskaan mikään lapsi ennen aamuseitsemää herännytkään.

Välifiilistely tälle: miten onnekkaita ollaan tässä suhteessa oltu!! Olisinpa vain itsekin hereillä vielä kympin jälkeen illalla lol

Tältä pohjalta ei ole helppo repiä ketään yhdeksäksi päiväkotiin, mutta niin vain me sitä aina yritetään, koska sitä VaKassa toivotaan.

Aamupiirit ja retket tarvitsevat osallistujansa, ymmärränhän minä sen.

Mutta joskus tuntuu, että olisi ihana saada vielä lapsi vaikka kympiksi rauhallisen aamun kautta, kun se kerran mun työn ansiosta on mahdollista.

No niiiiiin tästähän ei pitänyt kirjoittaa! Mutta blogihan on tämä turvallinen maailmankolkka, mihin voi kirjoittaa mitä vain, eikö?

Kerrottakoon sitten samaan syssyn, että siellä aamiaisella oli kamala kaaos. Joku melkeinkaatoi lautasensa, johon oli tungettu maitolasikin niin, että kaikki roiskui lattioille ja jonkun syyttömän äidin päälle.

Sitten joku askarteli maailman ruminta, mutta tietysti rakasta, kukka-asiaa tunkemalla epämääräisen mytyn kangasta tuorejuustopurkin kylkeen ja siinähän toki kävi niin että litra liimaa joutui vahakankaan kautta sukkahousun sukkaan ja siitä läikäksi lattialle.

Totta kai se joku näissä kaikissa tilanteissa olin minä.

Joten tässä sitä istutaan kuulkaa, muina vaikuttajina tietokonetta tärkeänä naputtelemassa. Sukka liimassa, hiukset maidossa ja uni vielä silmäkulmassa.

Ei muuta kuin oikein pirteää perjantaita kaikille, kiitos kun olette siellä!