Missä on iltavirkkujen lasten päiväkoti

Herättelin tänään kolmevuotiasta puoli kahdeksan aikaan. En saanut mitään reaktiota. Vartin vaille kahdeksan se sanoi ”haluun peitto takas” ja siitä syntynyt kiukku herätti sitten lopulta mukavasti ja ehdittiin melkein päiväkodin barbaarisen aikaisin tapahtuneeseen äitienpäiväaamiaiseen!

Jos mulla ei olisi itsesuojeluvaistoa, saattaisin kirjoittaa jutun siitä, miten me ajetaan jo tosi pieniä lapsia suorittavaan elämään ja halutaan ne heti aamusta reippaana päiväkotiin, vaikka ei oikeastaan tarvitsisi.

Meillä on 3/4 lapsista ihan super iltavirkkuja, ja käyvät nukkumaan joskus kymmenen aikaan illalla. Heräisivät vasta lähempänä yhdeksää mielellään, eikä meillä ole koskaan mikään lapsi ennen aamuseitsemää herännytkään.

Välifiilistely tälle: miten onnekkaita ollaan tässä suhteessa oltu!! Olisinpa vain itsekin hereillä vielä kympin jälkeen illalla lol

Tältä pohjalta ei ole helppo repiä ketään yhdeksäksi päiväkotiin, mutta niin vain me sitä aina yritetään, koska sitä VaKassa toivotaan.

Aamupiirit ja retket tarvitsevat osallistujansa, ymmärränhän minä sen.

Mutta joskus tuntuu, että olisi ihana saada vielä lapsi vaikka kympiksi rauhallisen aamun kautta, kun se kerran mun työn ansiosta on mahdollista.

No niiiiiin tästähän ei pitänyt kirjoittaa! Mutta blogihan on tämä turvallinen maailmankolkka, mihin voi kirjoittaa mitä vain, eikö?

Kerrottakoon sitten samaan syssyn, että siellä aamiaisella oli kamala kaaos. Joku melkeinkaatoi lautasensa, johon oli tungettu maitolasikin niin, että kaikki roiskui lattioille ja jonkun syyttömän äidin päälle.

Sitten joku askarteli maailman ruminta, mutta tietysti rakasta, kukka-asiaa tunkemalla epämääräisen mytyn kangasta tuorejuustopurkin kylkeen ja siinähän toki kävi niin että litra liimaa joutui vahakankaan kautta sukkahousun sukkaan ja siitä läikäksi lattialle.

Totta kai se joku näissä kaikissa tilanteissa olin minä.

Joten tässä sitä istutaan kuulkaa, muina vaikuttajina tietokonetta tärkeänä naputtelemassa. Sukka liimassa, hiukset maidossa ja uni vielä silmäkulmassa.

Ei muuta kuin oikein pirteää perjantaita kaikille, kiitos kun olette siellä!

3 Kommentit

  • pilami

    Hah! Yksi peruste meillä aikanaan valita lapselle A2-kieli oli se, että sitten on yksi klo 10 alkava kouluaamu vähemmän. 😀 ysin aamutkin tympeitä kun lapsi oli aina viimeistään klo 6:30 hereillä. Mutta eipä ole pahemmin tarvinnut häntä teininäkään potkia sängystä ylös. Itse toki olen iltavirkku. Outoa saada tällainen lapsi, mutta onhan tähän tottunut. Päiväkotiaamuina kiire syntyi siitä että _minä_ en päässyt sängystä ylös.

  • E

    Meidän lasten luontevimmat heräämisajat: klo 9.15, klo 7.15 ja klo 5.30. Puuh. Aika monta tuntia aamutoimia siinä.

  • Tiiu

    Onpa päiväkodeissa eroja! Meille päiväkodin johtaja sanoi, että saamme itse päättää, moneksi tuomme lapsen hoitoon. Niinpä viemme kolmivuotiaan hoitoon noin klo 9.30. Lapsi on aamuvirkku, mutta minä liikun aamuisin kuin täi tervassa… Siksi pitkät ja kiireettömät aamut ovat meille mukava ratkaisu.

    Päiväkodin aikuiset ilmoittavat meille päivän, pari etukäteen, jos on esim. retkiä, jonne lähdetään jo klo 9. Toki silloin lapsi ysiksi hoitoon, jotta lapsi pääsee mukaan kivoihin juttuihin.

Vastaa käyttäjälle E Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.