 |
| Upean kuvan upeasta pellosta nappasi Johannes Kokkila. |
Tänään on pitkästä aikaa lämmin, tyyni ilta. Niin lämmin, että uskallan ottaa Luomu-Leevini ja istua vastakorjatun laiturin nokkaan. Voi pyhä laiturilauta sentään, miten hyvä päätös.
En ymmärrä miksi, mutta missään ei ole ketään muuta. Istun ihan yksin tässä suomalaisessa mökkiparatiisissani. Edes hyttyset eivät ole tajunneet tulla kuokkimaan näitä bileitä. Istun ja hörpin. Olut on sopivan viileää, järven kokoinen Kymijoki melkein tyyni. Vaivalla löylytetty lämpö saa tänään tarrauduttua kunnolla ihoon kiinni, sillä raaka tuuli ei ole repimässä sitä väkivalloin irti.
Istun, juon, olen. En edes ajattele mitään fiksua. Mielessä ei pyöri suuret teemat onnellisuudesta, työpulmat eivät yhtäkkiä avaa mysteereitään, enkä keksi ratkaisuja Kreikan kriisiin. Tuijottelen vain, kuunnellen päässäni jo korvamadoksi muotoutunutta Vauvoja.
Tämä hiljaisuus on aivan tajuton. Kuulen, missä kohdassa järven ympäri menevää metsää tuulee. Kuulen taakse jääneen saunan kiukaan nalkutuksen sitä väärin kohdelleelle vedelle. Kuulen lintuja, pari kalan molskahdusta ja oman sykkeen. Niin ja tietysti hei mama, mä ihailen sun geenejä.
Hetki on niin ällöttävän täydellinen naistenlehtituokio, pala niin kliseistä mökkiunelmaa, että nauraisin, jos ei oma hörötys pilaisi fiilistä. Samalla sisäisen vitsini punchline lipuu paikalle joen hitaasti virtaavaa pintaa vasten. Vesilintu X, jota kutsuttakoon nimellä Tukkasotkelo, saapuu paikalle neljän poikasensa kanssa. Vauvoja. Ne hengailevat siinä ihan minun vierelläni, ja kas, samalla vastarannalle aukeaa täysivärinen ja jäätävän iso sateenkaari. Tietysti.
Yhden ainoan puolijärkevän ajatuksen saan aikaan tämän kaiken keskellä. Että miten onnellinen, ja onnekas voikaan tämmöinen pieni ihminen olla, että sillä on tälläinen paikka, ja siellä tälläiseen aikaa. Ei tarvitse metsästää itselleen ruokaa, taistella vapaudestaan tai edes ratkaista työongelmia tai kirjoittaa sitä hittibiisiä. Voi vaan olla ja höyrytä.
Lomahaasteesta päivä 9/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.