Neuroosijuhlaa

Elämässäni tapahtui eilen niin iloinen asia, että se on vain jaettava. 

Kävin täydellisesti kaupassa. 
Tai siis tilasin Kauppakassista. Tilasin mm. Kananmunia, maitoa, lasten hammastahnaa, vessapaperia, dödöjä, fairya, leipää, hedelmiä. 
Sitten se kaunis asia. Tiedättekö mitä tapahtui puoli tuntia ennen lähetyksen tuloa?
Nostin jääkaapista viimeiset maidot katettuun pöytään, jossa majaili juuri uunista tullut makaronilaatikko. Siinä oli kypsinä talouden viimeiset kananmunat ja juustot, lautasten reunalla vikat kurkut ja tomaatit. Pesin kattilan ja juuri tyhjentyneen hedelmävadin viimeisellä fairytipalla. Laitoin vessapaperitelineeseen viimeisen rullan kaapista. 
Ruoan jälkeen nostelin käytännössä tyhjään jääkaappiin laji- ja kokojärjestyksessä uudet ruoat. Kuusi palautusjuomaa vierekkäin ylähyllylle. Kolmen raparerirahkan pinon kolmen mustikkarahkan pinon viereen. Neljä tölkkiä maitoa vieretysten. Kananmunakennon takaisin paikalleen. Ja niin edelleen. 
Aamulla heitimme tyhjäksi käyneet hammastahnat ja dödöt roskiin ja katselin kaunista jääkaappiani liikutuksen vallassa. 
Olen ehkä täydellinen kuluttaja. 
Näin suurta nautintoa en ole saanut sitten tasan viisi kilometriä pitkän juoksulenkkini. 

Ai että. Kyllä sitä voi ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi. Välillä ihan tosi pienistä.