Laiska töitään luettelee, mutta aion silti. Tää viikko on nimittäin ollut yllättävän kreisi monella tapaa, ja vasta nyt sunnuntaina sen tajuan. Syysloma oli sitten todellakin yllättävän lähellä aiempaa ennustustani, kun se vietettiin aika lailla kotona kipeänä.
Haluankin nyt taputtaa itseäni olalle, aika hiton hyvin vedetty!
Aloitetaan siitä, että tiedättekö, miten hyvän tuulinen on kaksivuotias, jolla on seitsemättä päivää kuume? Joo sellainen on ollut äänimaailma täällä. Räjähdysherkkää, vähintään. Sen yhden lisäksi täällä on ihan samassa taudissa viisivuotias, 12-vuotias ja jopa yksi 43-vuotias.
Minä ja Ykkönen ollaan porskuteltu terveenä, mitä nyt kolmena päivänä mulla on ollut migreeniä. Olen ollut myös tiistaista asti lasten kanssa kotona, koska Insinöörillä oli ensin kaksi aivan pakollista työpäivää ja sitten se tauti. Olen saanut minuutin siellä, tunnin täällä, joskus jopa kaksi katkeamatonta työaikaa.
ja SILTI, SILTI!! On tapahtunut seuraavaa:
- Sain kirjan toisen korjauskierroksen tehtyä. Nyt se on jo niin valmis, että lähetin sen Insinöörille ja yhdelle erittäin paljon arvostamalleni ystävälle esiluettavaksi. Hullun pelottavaa, mutta samalla niin törkeän siistiä, että itkin onnesta eilen.
- Olen kuvannut, editoinut ja lähettänyt tarkastettavaksi kolme yhteistyötä ja julkaissutkin muutaman.
- Ollaan istutettu kevätsipulit ja saatu hoidettu muutama muukin roikkumaan jäänyt asia
- Olen käynyt kolmella erittäin ihanalla, reippaalla ja jotenkin voimakkaalla juoksulenkillä, tehnyt pari voimatreeniä aiempaa isoimmilla painoilla (ja löytänyt jalastani näkyvän reisilihaksen!) ja pelannut tunnin padelia
ja sitten tämä, kaikista tärkein: meillä on ollut tosi kivaa. Olen ihan megayllättynyt tästä, mutta huomasin, että meille kaikille teki tosi hyvää tämä pysähtyminen. Jotenkin sitä osasi itsekin olla tosi lungisti kun tiesi, että ”nyt on näin” (lempparilauseeni) ja kaikki on tapahtunut sillä periaatteella, että kaikki mitä saa tehdä on bonusta.
Lukuunomatta erityisesti öisin ja päivisin vartin välein raivoavaa kaksivuotiasta, ihmiset on olleet aika hyväntuulisia kun oikein mistään ei ole väännetty: ei ruutuajasta, nukkumaanmenosta tai ruoasta. Tältäkö tuntuu olla rento? lol.
No, vastapainona on tietysti se, että kotona on…mielenkiintoisen näköistä. Ja että jääkapista on jouduttu heittää hävikkiin kaikki terveellinen, mutta pakkasesta on tyhjennetty reippaasti kaikki kellertävä ruoka.
En ole siis onnellisin kaikista uskomattomista saavutuksistani, vaikka nekin kivalta tuntuu toki, vaan siitä, että tämä on jotenkin mennyt silti aika kivasti, vaikka viikossa oli paljon katastrofin aineksia.
Siis todellakin olen myös väsynyt, turhautunut, kuormittunut ja kiukutellut, se on sanottava. Mutta en todellakaan siinä määrin, mitä ajattelin.
Tästä on ihana lähteä ensi viikkoon. Tänään mennään pitkälle kävelylle yhdessä toipilaiden kanssa, yritän ehkä pelastaa muutaman sivu-uhriksi joutuneen huonekasvin ja mahdollisesti raivata tilaa kävellä lattioilla.
Ennen kaikkea aion nauttia siitä, että tämän kuun isoimmat tavoitteet on jo saavutettu ja voin vaikka sairastua, jos niikseen tulee.
Toivottavasti teillä muilla ei ole syysflunssat päällä! Ensi viikkoon toverit! <3