Vastasin tänään aiemmin erääseen kommenttiin näin:
”Tässäpä hyvä vinkki: rumasta vauvasta voi aina sanoa ”onpa se pieni!”.
Vähän isommasta, mutta edelleen rumasta, voi sanoa: ”onpa sillä söpöt vaatteet!”.
Toimii aina, ja nyt tiedät oliko omat lapset rumia vai ei”
Vähän isommasta, mutta edelleen rumasta, voi sanoa: ”onpa sillä söpöt vaatteet!”.
Toimii aina, ja nyt tiedät oliko omat lapset rumia vai ei”
Sitten kelasin mielessäni, mitä Kakkosesta on sanottu.
Tunsin miten nilkkaa rupesi sattumaan. Siihen osui pilkka.
Tajusin, että meillä on ruma, äitinsä näköinen vauva.