Isyysloma ohi ja takana on ensimmäinen päivä yksin kotona. On rankkaa mutta hengissä ollaan (kaikki kolme). Ja just nyt väsyttää aika tosi paljon.
Kakkonen rääkyi suuren osan viime yöstä tukkoista nenäänsä ja äidillä alkaa silmät lupsua jo kävellessäkin. Joten pää on melko tyhjä, siellä ei liiku juuri mitään. Siksipä huomaan ekaa kertaa sitten blogin aloituksen, ettei tunnu olevan tännekään oikein mitään sanottavaa.
Sallikaa siis pieni hiljaisuus 🙂