Luin Vauva-lehteä, tuota ahdistuvien äitien raamattua. Siellä kerrottiin, miten pientä vauvaa tulee hoitaa. Naureskellen luin sen läpi, ”johan mä nää jutut hei osaan, kaks lasta ja kaikkea”. Sitten pysähdyin: katos perkele, sieltä korvan takaahan piti tosiaan kanssa välillä putsata.
Eikun sormi parhaillaan syövän Kakkosen korvan taakse ja kyyyyllähän sieltä kaikenalaista löytyi. Ihmeellisen paljon ehtii kahdeksassa viikossa kamaa kertyä. Varsinkin jos unohtaa säännöllisesti myös sen kylvettämisen.
No, nyt on nekin putsattu. Samalla sain siivottua kätevästi loputkin tiputtamani pastaluikeron loiskuttamat kastikkeet Kakkosen kaulalta, naamasta ja sieltä korvan tienoilta.
Kaiken kruunasi pahat aikeeni: harkitsin tosissani sen pastaluikeron uudelleen sijoittamista siihen Kakkosen leuan alle, koska unohdin ekalla kierroksella ottaa kuvan.
Klassista, sanoisin.