Tämä päivä meni vähän eri tavalla kuin ajattelin. Piti olla tiukan tehokas työpäivä, jonka päätteeksi koristreenit illalla ja yömyöhäistä porkkanakakun leipomista. Tämän piti mahdollistaa huominen, vähän lyhyempi työpäivä, jonka päätteeksi olisin leikkinyt lasten kanssa, harjoitellut laulua, nähnyt pitkästä aikaa vähän pallonmuotoisia kavereita, mennyt illalla työpaikan rapujuhliin ja jatkanut juhlimista lauantaina ihanissa häissä.
Vaan ei, tuli pari muttujaa.
Aamulla sain lapset jopa tarhaan ajoissa, itsenikin kipitettyä minuuttia ennen määräaikaa palaveriin. Siitä se sitten lähti.
Tehokkaan työpäivän sijaan sain yllättävän soiton, jonka päätteeksi hyppäsin taksiin, kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja siirryin messuemännän rooliin. Neljäksi tunniksi.
Niiden neljän tunnin aikana sain yllätysvieraan, jo poistuneen Täti Puolukan muodossa.
Pääsin lopulta vapautumaan, mielessä vain ne tehokkaat työt. Hop taksiin ja menoksi! Taksissa puhelin soi: päiväkodista hei, tulisitko hakemaan lapsen, se on oksentanut. Kahdesti.
Syvä huokaus ja hoitamaan: koriksen peruutus, pallomahaisten kavereiden vierailun peruutus, lauantain häiden kaihoisa ajatteleminen.
Omien ajatusten harhautus yhtäkkisestä mahan vellomisesta.
Yllätyksiä täynnä tämä päivä, ehkä huominen yllättää terveillä perheen jäsenillä.