Ensimmäinen kuumeeton päivä viikkoon. Äänikin melkein kuuluu taas. Hitto että oli taas vaikea levätä. Vasta eilen olin ihan oikeasti-oikeasti vaaka-asennossa, telkkari päällä ja läppäri (välillä) kiinni. Ja heti seuraavana päivänä olo hyvä. Lepo auttaa, miksen opi?
Mieli alkaa kirkastua kehon mukana. Löysin taas elämään pinkin värin ja musiikin. Lakkasin kynnet ja bailasin ihan call me maybenä keittiössä tiskien keskellä. Viisi minuuttia siitä meinasin ehkä kuolla. Lepo auttaisi, miksen opi?
Pakkolomalla sitä ehtii miettiä kaikenlaista. Mitä laittaisi päälle lauantain blogigaalaan, mihin me oikein tullaan muuttamaan, valokuvaaminen on kivaa ja haluan siinä paremmaksi, video kiinnostaa ja pelottaa, kirjoittaminen on yksi elämän parhaita asioita ja voi että mä tykkään mun lapsista paljon (ja voi perse miten ärsyttäviä nämä aamut on). Valitettavasti usein päällimmäisenä: mitä sitä nyt sitten tänään tekisi kun kerran on aikaa. Vinkki tulevaisuuden minälle: ei mitään, lepää.
Torstai on toivoa täynnä. Muistivihko täynnä pois kirjoitettavia ajatuksia, yhteenkään en osaa vielä tarttua. Näkyykö jotain kiinnostavaa?