Mitähän ajatteli se nainen, joka katseli tätä välinpitämätöntä äitiä Linnanmäellä? Että tossa se vaan räplää kännykkäänsä naureskellen, kun pieni viaton lapsi makaa lohduttomana maassa ja huutaa ”haluu isin luo!”?
No, jos se nainen sattuu lukemaan tätä, niin pari juttua:
- Minua ei itseasiassa kiinnostanut yhtään se sinun uteliaaksi naamioitu moittiva katseesi, minua lähinnä huvitti se maassa riehuva lapsi (ja eräs toinen seikka)
- Se lapsi kun oli juuri keksinyt, että tein suurimman virheen ikinä katsomalla hänen peräänsä kun hän olisi halunnut yksinään mennä isin luo
- Lisäksi se, että naureskelin, ei johtunut (pelkästään) totaalisen tunteettomasta tavastani reagoida tyttäreni harmiin. Minua vain niin kovasti nauratti tilanne, jossa se paljon kaivattu isi olikin siirtynyt jonnekin muualle, enkä voinut soittaa sille kysyäkseni minne. Katsos kun se maassa huutava tytär oli juuri tehnyt pissat vessaan, jonne heitin siitä hetken päästä sen kädessäni olevan kännykän.
Vielä kauniimmin meistä varmaan ajatteli ne ihmiset, jotka näkivät minun saapuvan sen edelleen kiljuvan lapsukaisen kanssa sattumalta löydetyn Insinöörin luo silmiäni pyöritellen. Niille ihmisille tiedoksi, että olin jo yrittänyt useita kertoja selvittää siltä tyttäreltä, jäikö pikkareihin hiekkaa vai menikö herne sittenkin vahingossa nenään, saamatta järkevää vastausta. Olin siis ollut jo ihan empaattinen. Lisäksi, tässä vaiheessa en itse ollut vielä huomannut, että siltä tyttäreltä tuli myös verta nenästä.
Päivän pissa- ja veritarinan, sekä Valeäitihetken teille tarjosi Linnanmäki, vaatimattomaan 7€/tirskahdus -hintaan.