Kävin eilen taas näitä arjen kehityskeskusteluita, tällä kertaa vaatekaappini kanssa. Viime kerrasta oli varmaan liian pitkä aika, sillä keskustelu oli melko vaikea. Olimme kumpikin jokseenkin tyytymättömiä nykytilanteeseen.
Hyvänä työnantajana annoin ensin puheenvuoron kaapille. Kaappi oli selkeästi tuskissaan, ja avautui huolella. Se väitti, että olen jatkuvasti raskaana tai imettämässä ja lisäksi seilaan eri vaatekokojen välillä täysin vastuuttomasti. Kaapin mukaan on mahdotonta työskennellä tehokkaasti kun ei tiedä omaa rooliaan kunnolla ja työympäristöstä on tullut kaaottinen: sotkuinen ja äänekäs. Lisäksi se valitti budjettiongelmista.
Minä taas koen, että kaapilla on suuria motivaatio-ongelmia. Se tarjoaa jatkuvasti samoja, jo vanhentuneita tuotteita, tai käyttökelvottomia yksilöitä. Luovuus sillä on kuollut täysin, eikä tässä voi kyllä kapasiteettiongelmiinkaan vedota, niin vähäistä on kysyntä tänä päivänä. Puhumattakaan yksipuolisesta värimaailmasta ja suurista puutteista housu- ja mekko-osastoilla. Budjetti- ja tilaongelmat myönnän osin, ehkä myös työympäristön kaoottisuuden. Sillä rahalla, jota kaappiin on vuosikaudet syydetty, pitäisi mielestäni saada kyllä enemmän aikaan, etenkin ottaen huomioon kaapin monivuotisen kokemuksen.
 |
| Pitkänajan tavoite. Kuva Googlattu, arvaatteko kenelle kuuluu? |
Päädyimme siis yhteisymmärykseen oikeastaan vain siitä, että olemme eri mieltä. Raha-asiat saivat meidät lähes riitaantumaan, joten otimme siihen toistaiseksi aikalisän. Lyhyen tähtäimen tavoitteiksi asetimme parin uuden imetyspuolen varusteen hankkimista, jolloin vanhat tuotteetkin vapautuisivat taas useammin käyttöön. Lisäksi otin vanhoja, taakoiksi muodostuneita, tehtäviä kaapilta pois ja yritän saada niitä uudelleenallokoimalla lisärahaa uusiin investointeihin. Kaappi toivoi lisäksi että joko lihoisin tai laihtusin viisi kiloa, sitä en voinut luvata. Sen sijaan lupasin ostaa sille joka tapauksessa muutaman värikkään kesävaatteen ja tuoda vähän tuliaisia Kaliforniasta.
Todella toivon, että seuraava keskustelumme sujuu paremmin, muutoin pelkään pahoin että minun on annettava vaatekaapilleni potkut.