Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Erityinen, hieno elämä

”Det är lite som att tillhöra terrorbombgruppen. Vi kan en hel del om bomber, men det är näst till omöjligt att förebygga alla attacker. Också vi som kan mycket om bomberna gör mänskliga misstag som kan leda till explosioner.”

Sampo on eskari-ikäinen poika, joka on opetellut mekaanisesti oikeat ilmeet eri tunnetiloihin ja tarvitsee millintarkasti suorat saumat sukkiinsa. Sampon maailmassa väärän niminen ihminen voi olla arvaamaton pommi, joka räjäyttää elämän moneksi tunniksi raiteiltaan.

Sampo elää hyvää elämää autismin kirjon piirteiden kanssa, joiden vaikutuksesta elämäänsä Sampon äiti Linda kertoo terroristivertauksen kautta: äitinä hänestä on tullut mahtava pommien purkaja, mutta kaikkia pommeja ei voi ennakoida.

Omat tietoni autismin kirjosta tai oikeastaan mistään muustakaan erityispiirteestä ovat aika lailla median varassa. En tiedä lainkaan, mitä elämä erityisyyden kanssa voisi olla. Aavistan, että se on monelta osin ihan tavallista elämää, eri asetelmin vain. Ajattelen kuitenkin että erityisyyteen liittyy myös raskaita asioita – epäreiluutta, vaikeutta ja riittämättömyyttä, huolta ja suruakin.

Kehitysvaihtoehtoja, kuten Linda hienosti asiaa kuvaa, on tietysti monenlaisia ja haasteiden määrä sekä voima vaihtelee. En vieläkään tiedä kenenkään muun elämästä sen enempää, mutta ainakin sain todella mielenkiintoisen kurkkauksen autismin kirjoon Lindan kanssa jutellessani.

Linda oli vieraana Valeäidin nauhoituksissa ja kertoi perheensä elämästä niin kertakaikkisen kauniisti että olisin voinut jatkaa juttua vielä vaikka tunnin verran. Sain kysyä monta tyhmää kysymystä ja jokaiseen sain vastauksen.

Enpä olisi osannut aavistaa että Linda kertoo autismin piirteistä olevan paljon enemmän iloa kuin harmia. Tämä ja monta muutakin yllättävää, koskettavaa ja hauskaakin ajatusta syntyi tämän puolituntisen aikana, jonka löydät alta.

Jaksoon pääset myös tästä linkistä. 

JAA
2 Comments
  • Yksis
    toukokuu 25, 2018

    Niinhän se on, autismin tuo elämään kuitenkin enimmäkseen iloa ei surua. Vanhemmalle haastavinta on seurata sivusta lapsensa haasteita, tukea ja auttaa… sen minkä pystyy.

    • Valeäiti
      toukokuu 25, 2018

      Voin kuvitella että se on vaikeaa katsella sivusta!