Ensimmäisten viikkojen superpikakelaus, olkaa hyvät:
Viikko 1:
Ensimmäinen valmennuskerta: Alkutapaaminen, saliohjelman luonti ja läpikäynti. Lievää paniikkia, vielä isompaa innostusta, jee!
Omat treenit:
Eka itsenäinen treeni heti ohjelman saamisen jälkeen ja sitten – flunssa. Perhana.
Viikko 2: no sitä flunssaa.
Viikko 3:
Ei valmennuksia.
Omat treenit: Tiistaina varovainen tanssitunti, jonka innoittamana vielä lauantaina salille. Kumpikin meni olosuhteisiin nähden hyvin. Lauantain salikeikka vielä aikamoista hakemista ja liikkeiden tekniikoiden muisteloa.
Viikko 4:
Ei valmennuksia.
Omat treenit: Kahdet omat salitreenit. Selkä kipeytyy maastavedoista (ylläri), kun oli pakko taas kuitenkin tehdä vaikka kipu alkoi jo tulla. Nyt sitten kuljetaan taas portaittaisella säädöllä ja irvistellään pelkästä seisomisesta.
Viikko 5:
No nyt lähti rullaamaan! Vaikka kyseessä oli vieläpä se viikko, kun Insinööri on poissa, pääsin peräti kaksi kertaa salille ja myös sille tanssitunnille.
Omat treenit:
Salilla ohjelmat tuntuu jo tutummilta, painoja sai lisättyä kivasti ja niitä perinteisiä saliähkäisyjäkin alkoi kuula. Toisella treenikerralla päivä ruoat oli surkeat ja sen kyllä huomasi. Jalat veti jo lämmittelyissä hapoille ja vasen puoli oli selkäkivun takia täysin tukossa. Kuitenkin varovaisesti tehty treeni auttoi ja selkä oli illalla parempi kuin moneen päivään. Viikolla oli myös toinen tapaaminen Emman kanssa.
2. valmennuskerta: Sanoinko, että sain painoja hienosti lisättyä? Unohtakaa se, ne tuplattiin just. Auts. Lisäksi treenattiin paria sellaista liikettä, että ihan pian minut tunnetaan salilla nimellä ”kaatuu taljaa päin” ja ”levittää jalkojaan pallon päällä”.
Ruokavalio:
Hello Ehrmann, my dear friend. Kanamunien menekki alkaa saavuttaa kummallisia mittoja.