Hiton Lähiömutsi! Tänään tapahtunutta, jo viidennen kerran: se menee ja julkaisee tekstin, jonka olen itsekin jo aloittanut, mutta tekee sen niin hiton hyvin, etten ehkä enää haluakaan jatkaa omaani. Nyt kun kerrankin ajatus juoksee, on kuitenkin kirjoitettava tämä teksti loppuun.
…siitä Kolmosesta.
Viime kuukausina on eletty muutamia mielenkiintoisia hetkiä, kun meidän taloudessa on laskettu seuraavan jessen syntymäpäivää. Kuuden raskaustestin jälkeen olen jopa löytänyt itseni lääkäristä sanomassa että ”kun on niin selkeät raskausoireet kuitenkin, vaikka ei pitäisi edes olla mahdollista”. Tästä olen oppinut, että on yllättävän kiusallista näin kolmekympin paremmalla puolella kuulla diagnoosina ”PMS”.
Vahistettuna, lääkärin validoimana lopputuloksena on siis ettemme ole käynnistäneet vauvatehtaamme linjastoa, eikä sellainen ole lähiaikoina suunnitteillakaan. Kai.
Se kumpu tuossa rintakehäni alla on ihan rehellistä turvotusta; karkkia, kaljaa ja niin hyviä syviä lihaksia, että saattaa vaikka vähän lirahtaa housuun salitreenin vikoissa minuuteissa, tai korispelin ylimitoitetussa levypallokiimassa.
Mutta joskus, kun maha on turboahdettu PMS mallin mukaan, huomaan silittäväni katsovani sitä ihan raskausmahan muotoista mahaa ja miettiväni, mitä jos. Että olisihan se tosi mukavaa.
Ja ihan yhtä usein katselen alle vuoden ikäisiä vauvoja ja väsyn pelkästä muistelemista: kiesus noissa oli paljon hommaa.
Me olemme kumpikin Insinöörin kanssa kolmilapsisesta perheestä. Meille kolme on aina ollut uusi kaksi. Kakkosta odottaessani muistan miettineeni lähes päivittäin ”onneksi tämä ei ole viimeinen raskaus”. En millään pystynyt ajattelemaan, että se voisikin olla (tähän en nyt lue mukaan mahdollista lapsen saamisen vaikeutta, se on täysin tiedostettu riski, jota en unohda). Samoin imetyksen lopettaminen oli mahdollista vain ajattelemalla, että vielä kerran sen saisi jollekin pienelle tehdä. Jokainen raskausuutinen saa minut suorastaan kihelmöimään, isot mahat tuottavat haamupotkuja omaan vyötäröön. Jokakuinen yberturvotus outoine ajankohtineen saa vähän ajattelemaan mitä jos.
Mutta. Onhan tämä elo juuri nyt aika helvetin helppoa. Oikeasti. Kolmevuotiaan ja puolitoistavuotiaan yhdistelmä tuntuu paikoitellen täydelliseltä: kaikki nukkuu pääsääntöisesti läpi yön, eikä kukaan toisaalta vaadi juuri käpyä ihmeellisempää viihtyäkseen. Rytmejä on, mutta ne eivät ole ehdottomia, apua tarvitsee antaa vain osin pukeutumiseen ja ruokakin niille maistuu tosi hyvin. Miksi ihmeessä tähän jamaan jonkun säälittävän liikaihoisen kiukkukääryleen vielä ottaisi? En kaipaa yhtään sitä kanniskelun tuomaa selkä/hartia/niska/ranne/aivokipua, enkä ainakaan niitä satoja selvittämättömiä huutoja. Sano suomeksi mikä sua vaivaa! Serkkutytön yhden illan nukuttaminen riitti ainakin muistuttamaan siitä, miten tuskaista on kun lapsen ainoa viestintäkeino on (kova) itku.
Sitäpaitsi töissä on edessä sellaisia aikoja, etten halua niistä olla pois. Ensin henkisesti fyysisen väsymyksen takia ja sitten taas ties kuinka kauan sen vauvan kanniskelun takia. Nyt olisi tulossa hyvä sauma oppia, kasvaa ja ponnistaa. Lisäksi tässäkin asiassa olen Lähiömutsin jäljillä, alallani vuodenkin poisjäänti tarkoittaa aika paljon uutta oppimista, ja olen vihdoin pääsemässä kärryille edellisen tauon jäljiltä. Eikä kysymyksistä pienin ole parisuhde. Vieläkö se kestää yhtä kiukkumonsteria ja toista mykkää sen ensimmäisen vuoden rutiinien, univelkojen ja syöttövuorojen ajan?
Jotenkin viime viikkoina päässä on yhä enemmän kaikunut ajatus siitä, että ehkä se olikin jo tässä. Ehkä noi raskausvaatteet voisi oikeasti vaikka myydä eteenpäin, lahjoittaa pinnasänky seuraavaksi johonkin perheeseen vinttikomeron sijaan.
Ja äh, silti, jokainen tuhiseva pikkumonsteri saa mielen palaamaan sinne synnytyssalin taistelun jälkeisiin tunnelmiin: tossa se nyt vihdoin on. Tervetuloa, oikein hauska tavata, minä olen sinun äitisi. Saanko nyt nukkua?
Niin että en tiedä. Fiilistä, ajatuksia ja suunnitelmia sekä niiden puutetta kuvastaa hyvin tuossa männä viikkona inventoimani laukkuni sisältö: Kondomeja, e-pillereitä, kuukautiskuppi, raskaustesti, pikkuauto ja vaippa. Ota tosta sitten selvää.