Muutama hyvä hetki, satoja euroja kortin viilausta sekä käynnit Pinkberryssä ja The Cheesecake Factoryssa – ja kaikki mielipaha on unohdettu.
Heti valituksen jälkeen homma alkoi luistaa. Serkkuvauva oppi luottamaan meihin ja söi paremmin, Kakkonen oppi istumaan (melkein) ilman tukea ja ryömi (!) ensimmäiset senttinsä, ja Ykkönen aiheutti äidilleen melkein ilon kyyneleet antamalla ihan oma-aloitteisesti pusuja pitkästä aikaa. Kaiken hyvän päälle Kakkonen nukkui yhden 8h pätkän, josta minäkin sain kuusi tuntia autuutta. Ennenkuulumatonta.
Viikko päättyi siis kuitenkin iloon. Tänään on käyty Serkkupoikien lätkämatsissa hytisemässä ja otettu aurinkoa pihalla. Loppupäivästä vietettiinkin pitkästä aikaa laatuaikaa poikaystäväni Visan kanssa. Meillä oli Visan kanssa, niin kuin aina, taas tosi kivaa ja yksissä tuumin roudasimme suuren lastin uutta materiaa eli onnea kotiin.
Melkein tosin sain hyvän postausaiheen tänne kun keksimme mennä sinne Juustokakkutehtaalle klo 20. Tiedätte mitä se tarkoittaa. Onneksi hyvä ja nopeasti toimitettu ruoka piti Karppialtaalla riehutetun (ks. kuva) pikkuneidin tyytyväisenä riittävän pitkään (kymmenisen minuuttia, eli aterioiden hotkaisun verran) ja nyt posotetaan jo kotiin kahden nukkuvan lapsen taktiikalla.
Tämähän alkaa tuntua lomalta! Ainakin jos mahan pullistumia ja lompakon tyhjenemisiä katsoo. Älkää katsoko.
