Tietoa mainostajalle ›

Blogin perustaminen: 10 vinkkiä alkuun

Sain sähköpostiin hauskan kyselyn ystävältäni. Hän kyseli kaverin puolesta, kuinka toimia jos haaveena on blogin perustaminen:

”Ystäväni on pohtinut blogin perustamista ja itse siihen häntä koko ajan tunnun painostavani, joten osaisitko Hanne auttaa? Mistä pitäisi lähteä? Mitä tulisi ottaa huomioon? Niin kun että ylipäänsä mitä?”

Äkkiäkös tähän vastaa, ajattelin. Päässäni pyöri monen monta alaotsikkoa, joihin liittyi SEO, analytics, kuvasuhteet ja portaalitekniset asiat. Sitten muistin että kaikki päähäni tulevat vinkit ovat enemmän sitä osastoa, jonka vuodet pakosta sinulle opettavat ja joista tietäminen alkutaipaleella ei auta kyllä yhtään ketään. Virheitä, joita tulet tekemään joka tapauksessa ja jotka kannattaakin tehdä.

Aloittaessa kyse on oikeasti tosi yksinkertaisista asioista.

10 vinkkiä bloggaamisen aloittamiseen

blogin perustaminen

1. Päätä perustaa blogi.

Yllättävä avaus! Ensin pitää haluta perustaa blogi. Hyviä syitä perustaa blogi on mm. jonkin tietyn projektin seuraaminen (raksa, vauva, häät); yhteyden pitäminen (jos vaikka muutat Havaijille kuten Anu perheineen!) tai ideaalisti halu kirjoittaa. Huonoin syy perustaa blogi on raha ja ilmainen tavara. On olemassa iso tukku parempia duuneja noihin ja lisäksi tuppaat tekemään skeidaa sisältöä jos tavoitteena on raha lukijan koukuttamisen sijaan.

Blogillasi voi olla jokin tietty aihe (lapset, raskaus, raksa, autot, muumimukit, huonekasvit – aivan mikä vain) mutta ei ole pakko olla. Blogin keskiössä voit hyvinkin olla sinä ja sinun puuhasi. Itse päätät mistä kirjoitat ja vain sinä päätät mitkä aiheet blogiisi mahtuvat! Yksi hyvä nyrkkisääntö: Jos tuntuu että päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa kaikkea laittaa julki, sinulla saattaisi olla riittävästi sanottavaa / näytettävää blogiin.

2. Avaa blogi.

Ota WordPress tai Blogger, ei väliä kumpi. Valitse jokin valmis pohja googletuksen perusteella, ja pyydä apua joltain nörttikaverilta tarvittaessa. Valitse mieluummin väritön, mauton, hajuton kuin hauska ja persoonallinen pohja. Oleellisinta on että tekstiä on mukava lukea, erityisesti kännykällä. Tulet kyllästymään pohjaasi ensimmäisen vuoden sisällä useamman kerran joten turha revitellä! Toisaalta, vaihtoon se menee kuitenkin niin ihan sama!

3. Valitse nimi.

Nimi on vaikea! Mieti nimeä ainakin kaksi kertaa. Tänään hassulta tuntuva sanamuunnos saattaa hävettää ensi viikolla ja eilisen sisäpiirin vitsi ei kanna loputtomiin.  Taivutetut ja monimutkaiset lauseet voivat olla haastavia, mutta ne ovat toisaalta aivan ihania. Omia omituisia suosikkejani ovat Kuka eiku mikä eiku joku olet Laura, Rimpuileva Mamma, Muitaihania , Mua muisteletko eiku..joku Kustaa tai I’m a human not a sand..ööö..whichiltä (joka löytyy kätevästi myös haulla ”voileipäblogi”).

Oikeastaan, ihan sama tämäkin. Lempinimiä tulee kaikille ja blogi kasvaa lopulta nimensä ympärille. Tiesitkö muuten että Valeäiti oli aluksi Valeäidin tunnustukset? Jäi tunnustukset vähiin mutta äiti jäi vaikka jutut meni eteenpäin.

4. Kirjoita.

Kirjoittajaksi oppii kirjoittamalla. Kirjoita lyhyitä tekstejä, pitkiä tekstejä, hassuja pakinoita tai syvällisiä pohdintoja – kunhan kirjoitat! Kirjoittaessasi mieti hiukan kuka tekstiä lukee ja mikä häntä kiinnostaa. Editoi lukija mielessäsi turhia pois reilulla kädellä – useimmiten ison osan tekstistä voi karsia pois ajatuksen kärsimättä. Kirjoita mieluummin kolumnia kuin päiväkirjaa: älä moikkaa lukijaa, mutta oleta että hän on tavallaan tuttu: suunnilleen sitä kohderyhmää, jota ajattelet.  Mieti, että jokaisessa tekstissä pitäisi olla jokin kantava ajatus, hassu tarina tai kiinnostava tapahtuma. Tekstillä pitää olla jokin arvo lukijalleen! Tämä kaikki helpottuu kun vain kirjoitat. Kirjoita.

5. Kuvita.

Ota kuvia jos osaat ja kuvita niillä tekstiäsi. Kuvat eivät ole yleistä luuloa vasten pakollisia, mutta usein kyllä arvostettuja. Huonoja kuvia sen sijaan ei kukaan jaksa turhaan katsella. Tämä pätee muuten myös toisinpäin: Jos blogisi on kuvapainotteinen, sanoita sitä. Mutta sanoita hyvin, sillä myöskään huonoa tekstiä ei kukaan tarvitse.

Sitten HUOM, nyt tarkkana: voit lainata muiden kuvia mutta silloin pitää täyttyä kaksi tärkeää kohtaa: 1. sinulla on erikseen kysytty lupa kuvan käyttöön  ja 2. kerrot selvästi lainanneesi kuvaa ja kerrot kenen se on.

6. Keskustele.

Bloggaaminen on pohjimmiltaan yhteisöllinen juttu. Saat toki kirjoitella omaksi huviksesi ilman kommentointia, mutta silloin otat riskin että kirjoittelet jatkossakin yksin. Muista ennen kaikkea keskustelu muissa blogeissa: käy kommentoimassa niitä (ja muista että hyvällä kommentistakin on taas muille arvoa!) kirjautuneena käyttäjänä, jolloin houkutat muita kommentoineita omaa blogiasi kurkkaamaan.

7. Jaa.

Linkitä blogisi erilaisiin blogiportaaleihin, kuten Bloglovin ja blogit.fi. Perusta omia somekanavia, mutta maltilla. Blogilla on ihan hyvä olla oma FB-sivu, Insta-tili tai jopa Twitter-tili aihepiiristä riippuen, mutta mieti mitä juuri sinä tarvitset ja jaksat. Jokaista pitää päivittää yhtä suurella rakkaudella kuin blogiasikin, mutta hyvin hoidetut somekanavat tuovat toki lisää yhteisöä juttujesi pariin.

8. Kierrätä.

Kun homma alkaa luistaa ja tuotostesi joukossa alkaa olla timanttia, käytä sitä uudestaan. Hyvä kuva toimii monen tekstin kuvituksena, hyvä ajatus kestää kyllä kolmenkin erilaisen tekstin yli ja hauskan joulujutun voi ihan huoletta jakaa joka vuosi. Hyviä sisältöjä voi ja pitää käyttää uudestaan! Huomaat pian että juuri tästä syystä juttuja kannattaa kirjoittaa ”ajattomiksi”, sellaisiksi että ne voi vaikka ihan suoraan jakaa myöhemmin. Veera on kirjottanut tähän loistavat ohjeet, ne löytyy täältä. Kierrätä myös muiden juttuja! Niissä somekanavissasi voi hyvin jakaa myös muiden hyviä juttuja, kunhan muistat tägätä ja kertoa kenen juttuja jaat. Voit olla arvokas (kiinnostava) ihan vain jakamalla kaikenlaista ajatuksiisi liittyvää!

9. Ole kiva tyyppi

Bloggaaminen jos jokin on ammatti, jossa hyvillä verkostoilla pääsee pidemmälle kuin ilman. Ole kiva tyyppi! Juttele muiden kanssa, tutustu rohkeasti, mene alan tapahtumiin, laita suoria viestejä Instassa..mutta älä tunkeile. Ihan sellaiset perushyvät sosiaaliset taidot ovat tärkeät, sekä livenä että netissä. Tägää toiset bloggaajat omissa kuvissasi, jaa muiden juttuja, kommentoi kauniisti, pyydä muilta palautetta, kysy saatko tulla kuvaamaan…mitä vain, kunhan tutustut muihin ja olet kiva. Mainio Janita Autiokin on oman uransa aloittanut ihan vain kysymällä isoilta julkimoilta saako tulla kuvaamaan (tämän opin Hannen ja Satun mahtavan podin tokasta jaksosta, jonka voit kuunnella täällä). Kyllähän hän sai kun kerran kivasti kysyi!

10. Ihan sama. Ota rennosti.

Tämä sanapari tuntui toistuvan vinkeissäni, joten tehdään siitä vielä oma vinkkinsä. Ajattele aina välillä ihan sama. Ota rennosti. Bloggaaminen on lopulta melko kepeää hommaa, joka antaa tekijälleen juuri niin paljon kuin haluat sen antaa. Se myös ottaa jonkin verran, erityisesti jos teet tästä elämää suuremman asian. Vaikka blogimaailma onkin mennyt ammattimaiseksi ja taso on kova, ei sinun tarvitse heti alkuun ottaa kuvia ammattikuvaajan kanssa matchalatte kädessäsi juuri oikeansävyistä seinää vasten. Kiinnostavat ihmiset löytävät lukijoita omalla tyylillään, omalla tahdillaan. Joten: aina jos huomaat pähkiväsi jotakin detaljia todella pitkään, muista sanoa itsellesi ”ihan sama”. Jos menee vähän pieleen, siitä oppii.

vinkkejä blogin perustamiseen

Sitten ei muuta kuin aloittamaan! Blogin perustaminen ei lopulta ole sen kummempaa, sen kuin tekee vain! Jos päädyt avaamaan oman blogisi näiden vinkkien perusteella, vaadin saada kuulla siitä kaiken eli kommentoi alle kuka olet ja mitä kirjoitat.

Konkareille pyyntö, kertokaa mitä listasta uupuu niin lisätään!

Erakkoja, parisuhteen saloja ja sinkkumutseja

Huomatessani perjantaina että voit on vähän vähissä, pidin huomaamattani pienen tauon somesta. En mitään dramaattista enkä tarkoin harkittua, mutta sillä lailla terveen sokeriaddiktin tavoin vähensin kun sokeri alkoi tuntua hampaissa pahalta.

Te ette ehkä ehtineet edes huomata mitään, eikä ollut tarpeenkaan. Mulle tämä kolmen ja puolen vuorokauden hiljaisuus tuntui tosi pitkältä. Erakoitumiselta.

Erakoitumisen fiilis johtuu siitä, että olen jotenkin ylivireystiloissani ajautunut ihan maaniseen päivityspakkoon. Ajattelin, että blogia on pakko päivittää joka päivä su-to välillä eli juttuja on kirjoitettava läpi viikonlopun (juu ei ole). Että jokaisesta podcast-jaksosta on pakko kirjoittaa sen julkaisun iltana (ehei). Että Instassa pitäisi olla jotain timanttista ainakin kerran kahdessa päivässä, ja FB statuksia nyt vähintään pitää olla jos ei muuta (eih eih eih).

Niinpä. Poskettoman hullua.

En minäkään tiedä mistä tuo ajatusmalli tuli, mutta nyt se on poissa. Hetkellisesti. Löysin taas sellaisen tolkun ihmisen sisältäni, joka käy töissä, juttelee lasten kanssa, syö ystävien tekemää törkyhyvää ruokaa ja käy ehkä lenkilläkin eikä koe pakonomaista tarvetta kertoa näistä jokaisesta heti paikalla tai ehkä ollenkaan nettiin.

Oli ihanaa. On edelleen ihanaa. Löysin myös tämän tärkeimmän taas sieltä tavoitekerrosten alta: Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu. Kun tekee mieli sanoa jotain, kun haluan kirjoittaa jotain itselleni muistiin, enkä tykkäysten perässä.

Sillä myönnettävä se on; sitähän tämä kaikki on. Pitäisi saada parempaa, kovempaa, enemmän ja isompaa! Peukkuja ja kommentteja! Enemmän tykkäyksiä FB-sivulle (melkein yli haamurajan 2000 mutta kuka niitä laskee), enemmän sivulatauksia, missä seuraava viraali! Ei siksi että sillä olisi yhtään mitään helvetin arvoa mulle, vaan siksi että kun jotain ryhdyn tekemään, se pitää tehdä kunnolla. Ehkä jopa paremmin kuin muut.

Tiedän, tiedän. Olen Kreisibitch83.

No mutta, tästä on suunta vain ylöspäin. Sain mm. salilla suuren ahaa-elämyksen, josta ajattelin sitten kirjoittavani oikein pitkän tekstin. Ajattelin että hyvin kirjoitetusti siitä voisi tulla oikeinkin hyvä ja vaikka viraaliksi lähtevä teksti. En jaksa, ketä kiinnostaa. Kerron sen lyhyesti (sen sijaan tämä koko postaus alkaa olla jo kaikkien sääntöjen vastainen sekä mitassaan että laadussa. Fuck this diem myös).

Valeäidin vinkki parisuhteeseen: ”Jaa se puolisolle”

Kun näet jotain hauskaa jaettavaa Facebookissa tai keksit jotain nasevaa joka sopisi hyvin Twitteriin, älä ota kännykkää käteen. Älä ”jaa” yhtään missään. Kerro se hauska juttusi mieluummin puolisolle. Kummastele hänelle mitä outo tyyppi salilla teki, kerro kuinka mielenkiintoisen artikkelin luit tänään ja kuvaile miten siistin näyn näit tuolla lenkilläsi. Puolisolta saatu hehe, wau! tai aijaa? voittaa milloin tahansa sata virtuaalipeukkua ja saattaa aiheuttaa livekeskustelua. Saattaa jopa pelastaa kännyköihin valuneen parisuhteen.

Tosin, kerroin sitten omien oppieni mukaisesti tämän timantin Insinöörille, eikä sitä kamalasti kiinnostanut. Kävi vain puhumaan jotain veroilmoituksesta.

Menen siis tekemään sitä.

Toivotaan, että keksin taas paljon juttuja joista kirjoittaa, koska kirjoittaminen on edelleen ihanaa. Ja hei jos toivomaan lähdetään, niin menkää kuitenkin kuuntelemaan viime viikon podcast-jakso, jossa maailman ihanin Tiina kertoo minkälaista on olla äiti ja sinkku. Både och. Se oli ihan sikahyvä jakso sekin.

Laitan sen tähän alle vähän niin kuin kokeeksi. Ja kirjoitan siitä sen standardieni mukaisen julkaisun sitten myöhemmin. (Jos jaksan).