VIERASKYNÄ: Miltä tuntuu kun sinusta tehdään perätön lastensuojeluilmoitus?

”Älä tee turhaa lastensuojeluilmoitusta”, huhuilin Instagramissa kun olin kuullut kahdesta eri vaikuttajasta, joista tehtiin lastensuojeluilmoitus somen perusteella. Halusin tarttua siihen, ettei lastensuojelun arvokkaita resursseja käytettäisi (tuloksettomaan) kiusaamiseen.

Silloin pyysin vieraskynätekstille kirjoittajaa, jotta saataisiin aito kokemus ja parempaa tietoa ilmiöstä, jota en itse tarpeeksi tuntenut. Milla Periaatteen nainen -blogista pystyi valitettavasti tarttumaan aiheeseen omakohtaisella perättömän ilmoituksen kokemuksella ja haastatteli vielä tekstiinsä mukaan lastensuojelun edustajaa Venla Abneuyta.

Millan tekstin luettuani muutan kantaani vähän (ja muokkasin alkuperäistä IG kuvatekstiä). On itse asiassa oikein ja tärkeää tehdä ilmoitus toisesta perheestä matalalla kynnyksellä, eikä jäädä odottelemaan josko joku muu tekisi. Mutta siinä kannassani pysyn että älä tee kiusallasi lastensuojeluilmoitusta. Se on typerää, ja lisäksi aika hampaatonta sillä lastensuojelu ei ole mikään rangaistus, jonka kanssa toimiminen olisi ihmiselle kurja kohtalo.

Perättömällä, kiusaamistarkoituksella tehdyllä ilmoituksella viet aikaa pois perheiltä, jotka todella tarvitsevat apua. Lastensuojelu onkin nimenomaan perheitä auttava taho, jonka kanssa kannattaa itsekin hakeutua tekemiseen jos perheessä on hankaluuksia. Jos siis huolesi on aito (itsestäsi tai muista), tee ihmeessä ilmoitus!

Mutta jos taas yrität saada toiselle tukalat oltavat, mene vaikka kävelylle. Parempi vaikutus omaan hyvinvointiisi sillä on.

Tästä eteenpäin tämän blogikirjoituksen teksti on vieraskynä-kirjoitusta, Milla Palkoahon kirjoittamana.

VIERASKYNÄ: Miltä tuntuu kun sinusta tehdään perätön lastensuojeluilmoitus?

– No tässä on sosiaalipäivystyksestä hei. Meille tuli tuota tällainen soitto, että olisi huolta teidän lapsista. Että siellä ainakin kiroillaan ja huudetaan ja koiraakin on kuulemma lyöty. Että mitenköhän siellä nyt menee?

Olin juuri saanut tungettua tuplarattaisiin yhdeksänkuisen kuopuksen sekä 3-vuotiaan keskimmäisen ja jollain keinolla lahjottua mukaan myös väsyneen 5-vuotiaan. Olimme nimittäin palaamassa kotiin lääkäristä, jossa monta yötä perheen vauvaa valvottanut (eli siis huudattanut) vauvarokko oli diagnosoitu ja todettu onneksi ohimeneväksi olotilaksi.

Vuonna 2015 tehtiin lastensuojeluilmoitus 66 406 lapsesta, ja kolme näistä ilmoituksista koski minun lapsiani. Lapsiani, joille ei ole koskaan kotona kiroiltu. Lyötykään ei ole, jollei lasketa veljesten välisiä kahnauksia. Välillä kyllä huudettiin, tunnustan.

Itselläni on aavistus siitä, kuka oli nimettömän ilmoituksen takana. Naapurisopu oli ollut koetuksella jo ennen lasten syntymää, kun alakerran naapuri jätti vihaisia lappuja koiriemme edesottamuksista ja vaihtoi langattoman verkkonsa nimeksi “kiva kun yläkerta metelöi”. Emmekä me mitään unelmanaapureita olleetkaan: sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä vauva, taapero joka puheen puuttuessa yleensä huusi asiansa ja isoveli, jolla legot ja rakennuspalikat lentelivät. Kipeää oloaan muutaman yön itkenyt vauva oli ilmeisesti katkaissut kamelin selän.

– Vaikka emme toivo ns. turhia ilmoituksia, totuus on, että lastensuojeluilmoituksia tehdään todellisuudessa liian vähän, kertoo Vantaan kaupungilla työskentelevä sosiaalityöntekijä Venla Abney.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Ja me kaikki tiedämme ne tapaukset, joissa apua ei ole saatu ajoissa. Siksi lastensuojelun puolelta toivotaankin, että kynnys olisi ennemmin liian matala kuin korkea: jokainen ilmoitus katsotaan tapauskohtaisesti. Abney kuvailee arviota monipuoliseksi. Siinä kuullaan tarvittaessa useita osapuolia, esimerkiksi terveydenhuoltoa tai koulua. Yleensä ensimmäiseksi otetaan yhteyttä perheeseen, josta ollaan huolissaan.

Näin alkoi myös meidän matkamme lastensuojelun siipien suojassa. Päivystävän sosiaalityöntekijän puhelu oli melkoinen järkytys. Viimeiset viisi vuotta olin pinnistellyt ollakseni paras mahdollinen äiti, ja nyt sitä epäiltiin viranomaisia myöten. Vaikka jo puhelun aikana kävi selväksi, että ilmoitus oli tehty hatusta vedetyillä väitteillä, aloin silti heti epäillä. Että olinko ollut liian äkäinen uhmaikäisille, olinko yöllä reagoinut kuumeisen vauvan huutoon liian hitaasti.

Puhelinkeskustelun aikana päivystäjä totesi, että akuuttia hätää ei ole. Olimme juuri olleet kirjastossa ja lääkärissä ja lupasin hankkia todistajia siitä, että lapset olivat rakastettuja ja ravittuja. Kaupungin sosiaalityöntekijät tulisivat kuitenkin tarkastamaan tämän ihan itse, ja aika sovittiin reilu viikon päähän. Äitienpäivän jälkeiselle maanantaille.

– Palveluntarve arvioidaan perhekohtaisesti. Sitä ei tehdä yksittäistä sosiaalisen median päivitystä tuijottaen. Ilmoituksen tekijän ei tarvitse itse tietää varmuudella avuntarvetta, vaan meidän työtämme on arvioida näitä asioita. Monella ammattiryhmällä, kuten opettajilla ja päivähoidon henkilökunnalla, on ihan lakisääteinen velvollisuus ottaa yhteys lastensuojeluun arviointiprosessin käynnistämiseksi, Abney selittää. Sosiaalisen median päivitykset nousivat esiin kun alkuvuodesta kaksi some-vaikuttajana työskentelevää äitiä vastaanottivat samanlaiset huolestuneet puhelut kuin minä vuosia sitten. Ja heidän kohdallaan ilmoitukset oli tehty sosiaalisen median päivitysten perusteella.

Lastensuojeluviranomaisten vierailu jännitti. Siivosin ja leivoin. Pohdin vielä tavallistakin enemmän omia kasvatusmetodejani. Äitiys oli siihenkin saakka ollut jatkuvaa kriiseilyä sen suhteen, olenko riittävän hyvä ja mitä voisi vielä tehdä paremmin.

Viranomaisten visiitti sujui hyvässä hengessä, vaikka lässähtänyt kakkuni ei jostain syystä kelvannutkaan. Vajaan tunnin keskustelujen jälkeen todettiin, että meidän perheellä on kaikki hyvin. Ja ennen kaikkea: lapsilla on kaikki hyvin. Muutaman viikon kuluttua tämä vahvistettiin vielä kirjeitse: postissa tuli jokaisesta lapsesta kolmisivuinen arvio, ja kaikkien kohdalla huoli todettiin turhaksi. Huokaus.

– Yhden lastensuojeluilmoituksen käsittely vie työntekijältä 20 minuutista tunteihin, kertoo Abney. Lastensuojelun työntekijöiden asiakasmäärät vaihtelevat kunnittain, mutta lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestön suositus enintään 25 asiakasperheestä toteutuu harvoin.

Meistä tehty lastensuojeluilmoitus tuntui pahalta. Ahdisti, että joku vieras ihminen koki, että tällä tapaa meidän perheen saisi ruotuun. Tai ehkä taustalla oli aito huoli, vaikka silloin ehkä ilmoituksen yhteydessä ei olisi ollut tarvetta valehdella. En pelännyt, että lapset haettaisiin sen kummempia kyselemättä pois. Olin kylläkin huolissani siitä, torppaisiko tämä merkintä tulevaisuuden unelmani sijaisperheenä toimimisesta. Niinkään ei kuitenkaan käynyt.

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen kiusaamisena tai kostona haittaa ennen kaikkea lastensuojelun työtä, jossa resursseille on parempaakin käyttöä. Vaikka lastensuojeluilmoitus omasta lapsesta ei tunnu koskaan hyvältä, oli huoleen syytä tai ei, olen itse kiitollinen siitä että on olemassa instanssi, jonka tehtävä on auttaa minunkin lapsiani jos oma vanhemmuus joutuu koetukselle.

Vieraskynä päättyy, kiitos tuhannesti Milla tästä tekstistä! 

Tämän tekstin kommentointi on moderoitua, mutta toivottua! Onko sulla kokemuksia perättömästä lastensuojeluilmotuksesta? Oletko itse tehnyt toisesta perheestä ilmoituksen, tai omastasi?

12 Kommentit

  • Maelka

    Meidän perheestä on tehty kolme perätöntä lastensuojeluilmoitusta, joissa kaikissa on liioiteltu ja valehdeltu. Meillä on neljä lasta, joista kahdella on ADHD, ja yksi on muuten vain kova osoittamaan mieltään ja pahoittaa mielen pienestäkin asiasta. Lapsista (ja vanhemmista) lähtee ääntä, varmasti keskivertoa enemmän, mutta sille on syynsä. Ymmärrän jos ollaan huolissaan ja halutaan ”auttaa”, mutta raja menee siinä että ilmoituksiin valehdellaan ja liioitellaan.

  • Tuuliina

    Terveydenhuollon ammattilaisena olen samaa mieltä, että lastensuojeluilmoituksia pitää tehdä herkästi. Kiusanteko on eri asia, ja kaikkien pitää mieltää, että sos.työntekijöillä ei ole yhtään liikaa resursseja, joten jokainen ilmoitus ansaitsee olla oikea huoli. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen pari kertaa siviilissä ja useita kertoja ammattilaisena. Kerran ostoskeskuksessa äiti jätti kiukkuavan lapsen yksin ja lähti suutuspäissään rattaiden kanssa lapsen näkymättömiin ja hyvin kauas. Hylkäsi lapsen mielenosoituksellisesti. Pahinta oli, että äiti sätti stätä ennen lasta tosi ivallisesti. Lapsen ympärille kertyi aikuisia, jotka olivat huolissaan. Hän oli häpeissään ja peloissaan. Hälytimme vartijan, joka kysyi äidin nimeä ja minä tein lastensuojeluilmoituksen. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen myös tutusta perheestä, josta olin huolissani.

  • Inka

    Meidän lapsista tehtiin lastensuojeluilmoitus. Olivat ilmoittajat kuulemma huolestuneita ajotiellä leikkivien lasten turvallisuudesta. Oikeasti kyse oli naapurista, jota ärsytti, kun autolla joutui hidastamaan, että lapset saavat katusählyn tauolle, kuulemma joskus lensi joku pallo (kauhistus sentään). Näistä häiriöistä olimme saaneet suoraankin kuulla, turvallisuusriskeistä puhuttiin vain sossulle. Katu, jolla todella välillä leikitään, on reilun kymmenen talon päättyvä kadunpätkä seesteisellä ok-alueella…

    Vaikka tiesin kaiken tämän, kun sosiaalityöntekijä soitti, fiilis oli ihan karmea. Kuten tässä tekstissä, minäkin kelasin vielä pitkään omaa äitiyttäni, suhdetta naapureihin ja ties mitä. Tuntui tosi pahalta, että tätä oli käytetty aseena, eikä vähiten siksi että aika oli pois joltain toiselta perheeltä.

  • Äiti ja täti

    Olen tehnyt ilmoituksi ja myös muut kuten päiväkoti ja koulu ovat tehneet tästä perheestä. Ei ole auttanut. Lapset elävät painajaistaan ja itse saan hukkua epätoivoon vieressä katsojana. Meillä päin, ei todellakaan lastensuojelu toimi vaan puhumalla pääsee selville vesille. Lapset lahjotaan uhkailemalla valehtelemaan tilanteestaan.Miksi lastensuojelu ei auta! Hyvä jos jossain saa apuavain ei Keski-Suomessa. Mitä pitää tapahtua, että lapset pääsevät turvalliseen ympäristöön jossa ei ole henkistä väkivaltaa aamusta iltaan?

    Myös meistä on tehty ilmoitus perätön sellainen. Ja ainoastaan kiusallaan. Se pistää kiristämään niskaa, että apua tarvitsevia ei auteta, mutta heti kyseen alaistetaan jos ilmoitus on perätön ja perheessä kaikki hyvin. Kynä sauhuaa tarkasti keskustelun aikana.
    Sitten on tehty ilmoitus, kun lapsemme kaapattiin. Ei sillä, että kaappaus olisi ollut meidän vika. Vaan koska sosiaalitoimi haluai nähdä mitä apua perheemme tarvitsee vai tarvitseeko tragedian keskellä. Silloinkin aluksi se tuntui erittäin kiusalliselta. Mutta oli perheen parhaaksi

    • Alan opiskelija

      Ymmärrän Äiti ja täti, että tuntuu hirveältä kun sosiaalityöntekijät joutuvat kyselemään kaikenlaista, vaikka kaikki perheessä on hyvin. Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan tuollaista!

      Noissa perättömissä ilmoituksissa on kuitenkin se inhottava puoli, että sosiaalityöntekijä ei voi tietää mikä ilmoitus on ollut perätön ja mikä ei. Niillä tapaamisilla on kirjoitettava kynä sauhuten, jotta saataisiin tehtyä kirjallinen selvitys tilanteesta, jossa varmuutta totuudesta ei valitettavasti voi olla. Sosiaalityöntekijöillä on myös kirjaamisvelvollisuus. Ikävä kyllä, joskus myös oikeasti apua tarvitsevat saattavat väittää ilmoituksia kiusanteoksi, minkä vuoksi selvitykseen on aina pakko ryhtyä.

  • Karoliina

    Minun oma äitinä teki suutuksissaan turhan ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille meidän kolmesta lapsesta. Kun soitti tuli, lyyhistyin täysin.
    Jos oma äiti kykenee tekemään tuollaista, mitä voisi vielä tapahtua? Pelkäsin että menetän lapseni, aivan epärealistista, koska kaikki oli lasten kanssa hyvin. Mutta enpä olisi uskonut siihenkään, että oma äiti ja lasten isoäiti voisi toimia näin.

  • Hanna

    Tehkää aina ilmoitus kun koette, että jossain perheessä asiat eivät ole kunnossa. Tuttuni sai kymmenittäin lastensuojeluilmoituksia ja minäkin ihmettelin miksi. Ulospäin kaikki näytti hyvältä ja mielestäni äiti oli vaan vähän väsynyt. Koskaan ilmoitukset eivät johtaneet sosiaalitoimen tekoihin. Tähän kyllä vaikutti perheen tiheä muuttotahti, aina kun ilmoituksia naapureilta kertyi, muuttivat he uuteen paikkaan. Ehkä tieto yksiköiden välillä ei kulkenut?

    Lopputulos oli se karmein, toinen vanhemmista päätti lopettaa piinan sillä karuimmalla tavalla, nyt ei ole lapsilla äitiä eikä isää. Ja lopulta myös lapset ja perheen isovanhemmat uskalsivat puhua, perheessä oli järkyttävää väkivaltaa eikä todellakaan asiat kunnossa. Kävi myös ilmi, että useampi lääkärikin oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen lasten päivystyskäyntien perusteella.

    Näin jälkikäteen ajateltuna olisi se itsekin pitänyt huomata. Mutta ne olivat vain pieniä juttuja, joita kokematon ei voi edes tajuta vaan on helpompi uskoa naapureiden kiusantekoon…

    Tehkää aina ilmoitus kun vähänkään epäilette. Tämäkin perhe olisi tarvinnut apua.

  • Ei ilkeydestä vaan huolesta

    Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen naapuristani, mutta en mielestäni perättömästi. Epäilen naapurin olevan toista mieltä, vaikka ilmoituksen taustalla on huoli lapsen hyvinvoinnista. Naapurisopumme on rakoillut, koska yksinhuoltajaperheen lapsi purkaa pahaa oloaan hakkaamalla kerrostalossa pattereita ja lattioita ja huutamalla useita kertoja päivässä. Koska kyseessä ei ole vain hetken raivo vaan toista tuntia kestävä huuto, olen kokenut perheen tarvitsevan ulkopuolista apua. Toivon perheen saavan ja ottavan apua, koska lapsen pahoin vointi on niin ilmiselvää ja kuuluvaa.

  • salla

    Itse olen tehnyt kerran lastensuojeluilmoituksen. Olin 16-vuotias ja lastenvahtina pienelle vauvalle. Vauvan yh-äiti tuli aamuyöllä kotiin umpihumalassa, ja mietin uskallanko edes jättää vauvaa äitinsä kanssa kahden. Vauvan ja äitinsä naapuri lupasi mennä yöksi vauvan seuraksi, että pääsin lähtemään kotiin. Ja kun juttelin oman äitini kanssa kotimatkalla, päätin tehdä lastensuojeluilmoituksen. En tiedä voiko nykyään tehdä ilmoitusta, jos on itse alaikäinen, mutta 20 vuotta sitten se onnistui.

    Tiedän myös, että oma äitini teki lastensuojeluilmoituksen yhdestä naapurista. Olin lähdössä yövuoroon töihin, kun naapuri, pikkukaksosten äiti löytyi pyörätelineiden vierestä sammuneena. Äiti meni silloin vahtimaan naapurille tilannetta, ja teki aamulla ilmoituksen. Tämä tilanne ei ollut ensimmäinen laatuaan, joten ilmoitukselle oli tarvetta. Tämä pieni perhe sai kaipaamaansa apua, ja pikkukaksoset oli usein meilläkin, jos äitinsä piti saada levätä.

    Perättömiä ilmoituksia meistä ei ole koskaan tehty, enkä ole itsekään tehnyt. Ja miksipä olisin, eihän sillä tehdä mitään hyvää kenellekään.
    Seuraan vierestä perhetyötä tekeviä kavereita, ja resurssipula näkyy. Ihan jo sen kannalta tuntuu tosi inhottavalta, että tehdään perättömiä ilmoituksia ihan vain kun toisen naama ärsyttää.

  • Heidi

    Valitettavasti lähes kaikkien näidenkin kommenttien perusteella huomaa, lastensuojeluilmoitus on ihmisille enemmänkin uhkaus kuin avunpyyntö. Mietin tässä itse, että onkohan lastensuojelun terminologia vanhentunut ja kaipaisi uudistamista? Lastensuojeluilmoitus kuulostaa rikosilmoitukselta ja niin se näemmä vähän mielletäänkin (”ilmiannan huonon vanhemmuutesi viranomaisille”). Voisiko sana lastensuojelu (joka sekin kuulostaa siltä, että lapsia yritetään suojella omilta vanhemmiltaan) myös uudistua? Vaikka lasten hyvinvointipalveluiksi.

  • Nuppunen

    Olen joutunut tekemään lasun lapseni kavereista, jotka kesäaikaan tuntuivat viettävän kaikki päivät pois kotoaan ja alkoivat käymään meillä syömässä. Joka kerta nälkä oli kova ja kun kyselin, eivät kuulemma kotona saaneet kuin aamulla ja ihan illalla ruokaa. Ilmoituksen teko oli hankalaa, koska en uskaltanut alkaa kuulustella lapsilta heidän tietojaan (tiesin vain etunimet), etteivät säikähdä, mutta onnistui lopulta kuitenkin. Hiukan lasten olot vaikuttavat parantuneen, mutta vanhemmat ovat kantaneet meille kaunaa (kielsivät mm. leikkimästä meidän lapsen kanssa). Sinänsä surullista, koska lasu oli ihan puhdasta auttamisen halua, ei kiusantekoyritys.

  • Enna

    Valitettavasti lastensuojeluilmoituksen tekeminen on yksi huoltokiusaamisen klassikoista.

    Tuttava-perheessä, jossa vanhemmat olivat eronneet, lapsi oireili kovasti ahdistusta tilanteesta. Kerran ollessaan toisen vanhemman luona lapsi sai raivo-kohtauksen ja vanhempi päätyi pitämään hänestä kiinni jottei lapsi rikkoisi mitään tai satuttaisi itseään. Lapsi vaati päästä toisen vanhemman luo, joka tuli hakemaan hänet. Seuraavana päivänä lapsen hakenut vanhempi teki toisesta lastensuojeluilmoituksen pahoinpitelyn takia.

    Lastensuojeluilmoitus hoidettiin asiallisesti ja todettiin aiheettomaksi. Tosin sosiaalitoimi oli täysin kyvytön auttamaan, kun huoltokiusaaminen muuttui vieraannuttamiseksi, vaikka kaikenlaista kokeiltiin. ilmoituksen tehnyt vanhempi kieltäytyi enää tuomasta lasta toisen vanhemman luo ja lapsi itsekin oli vakuutettu siitä, että toinen vanhempi on paha.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.