Tämä sinänsä kaunis installaatio on peruja tämän illan tapahtumista. Tällä kertaa hän istui tuolilla, katsahti alas tuolilla majailleeseen peittokasaan ja mitään sanomatta laski alleen. Paljon. Tyhjennyksen jälkeen ei tullut itku, ei harmitus, ei edes ”oho, pitta tuli”. Ekaa kertaa mulla ja Insinöörillä alkoi vähän mennä hermot. Että etkö sinä nyt ihan oikeasti olisi voinut käydä tuossa vieressä olevalla potalla? Miksi et sanonut että on pissahätä? Ei tuolilla voi pissiä, ei peiton päälle voi pissiä!
Tavallaan ymmärrettävää että hermot alkaa mennä. Italiassa jokainen kakka tuli housuun, pissatkin varmaan melkein. Tällä mökkireissulla tämä oli jo neljäs kerta kun kyseinen peitto käy järvessä huuhtelussa. Siinä välissä on pesty aika helvetin monet housut, ja siivottu isompia jätöksiä ympäri pihaa. Kuin mitäkin koiraa hoitaisi. Nyt on jopa menty yövahinkoihin, joita ei ole tapahtunut sitten kaksivuotispäivän. Homma alkaa mennä aivan holtittomaksi. Siihen siskoni kysymykseen ”miten te jaksatte tuota?” voi nyt vastata, että ei oikein enää meinaa jaksaakaan.
Nyt on aika monta kuukautta katseltu tätä takapakkia – tai takakakkia – jota kerran jo muka kuivaksi oppinut (okei, silloinkin vain melkein) poika on suorittanut. Miten opetat kuivaksi tyypin, jota ei haittaa yhtään märät housut, mutta joka huutaa ja rimpuilee kun sen vie potalle tai pöntölle? Kun sen leikkejä ei hidasta puntissa tutiseva pökäle yhtään? Kiikastaako tämä nyt jostain korvien välistä, onko sillä joku piilevä stressi? Vai joku fysiologinen vika?
Kiukuttelin tähän malliin koko matkan laiturille. En sentään vielä itse lapsiraukalle osaa kiukutella, kun tiedän ettei näitä asioita tahallaan tehdä. Meidän vikahan tämä on. Mutta silti päässä soi monen askeleen verran että on se nyt helvetti kun kolmejapuolivuotias tekee jokaisen tarpeensa housuun, pihalle, tuolille tai sängylle. Että kyllähän sen jo pitäisi osata.
Pysähdyin. Muistin. Tajusin.
Hän ei vain ole vielä valmis.
Ei tähän voi asettaa ikää, ei tätä voi pakottaa. Me voidaan joko palata vaippoihin vaikka kouluikään asti, tai ottaa vielä tiukemmat rutiinit potattamisesta, juottamisesta sekä henkisestä tuesta ja jaksaa tätä pyykkiä. Nythän on sitäpaitsi kesä.
Ja näistä jokipyykeistä saa oikeastaan ihan kauniita kuvia.
