Viikonloppu, miten oletkin niin ihana? Taas on tapahtunut parissa päivässä niin paljon ilon hetkiä, niin paljon kirjoitettavaa. Mutta ah, mikä iloinen sattuma, sillä Leluteekin Emilia haastoi minut juuri kertomaan tämän hetken 11 iloista asiaa (ja nyt muuten muistan että joku muukin haastoi johonkin, mutta olen lupauksestani huolimatta unohtanut asian t ä y s i n enkä osaa edes etsiä kuka olit! Anteeksi!) Saan siis ihan luvan kanssa hehkuttaa ja olla ärsyttävä. Näin alkuun aion yrittää välttää itsestään selviä kesää, kohta koittavaa lomaa ja lapsia, mutta toisaalta olen niin iloinen, etten aio hätkähtääkään täydellisestä epäonnistumisesta tämän suhteen. Lisäksi aion olla välittämättä seuraavan tekstin näennäisesti suurista promilleluvuista. Here goes:
1. Koffin puisto, takapihani. On aika siistiä, että (kivan) duunin (kivojen) ihmisten kanssa voi lähteä puoliyllättäen afterworkeille, poiketa nopeasti Alkossa ja istahtaa lopulta muutaman metrin päähän Koffin puistoon, tuohon kaupunginsykkeen keskeisimpään kohtaamispaikkaan. No okei, vaikka se ei olisikaan sitä, on silti siistiä, että jossain kohtaa Proseccoa-pulloa voi vilkuttaa lapsia kuskaavalle Insinöörille, että täällä me. Sitten voi välillä jutella työkavereiden kanssa, välillä potkia palloa kahden iloisen, vesimeloniin tahritun lapsen kanssa, välillä viedä työkavereita sinne meidän kotiin vessakäynneille ja lopulta lähteä oikein sivistyneeseen aikaan lasten kanssa kotiin.
2. Mun ihanat gootit. Viisi naista, yhteensä kymmeniä metriä lähes mustaa tukkaa, huonoa läppää ja aina vähintään skumppaa. Sellaisia gootteja, jotka järjestää yllärisynttäreitä ja saa nauramaan silmät valuen, maha krampissa ja pissat housussa kalja läikkyen, ei voi ihmisellä olla liikaa ympärillään.
3. Hyvä ruoka. Eritoten jonkun muun tekemänä. Aina yhtä ihanaa, samoin kuin totaali ylensyöminen. Ennemmin överit kuin vajarit, tiedättehän.
4. Laituribarometri, iloiset oluet ja krapulaton sunnuntai. Samassa setissä. Nyt jos yrittäisin välttää sanoja kesä, lämpö tai valoisat illat, sanoisin sitten ehkä että on tosi kivaa kyllä kun voi näin — istua pitkään kun — — —-.
5. Kolmekymppiä. Rypyt lisääntyy, tunteet ja tapahtumat sen kuin suurenee (en olisi ehkä teinivuosina ikinä uskonut), jutut vanhenee vaan eivät huonone, ja silti kaiken kaikkiaan koko paketti on enemmän, useammin ja vahvemmin plussan puolella kuin koskaan ennen. Ja hei, kasvohoitajan mukaan mulla on vielä monta vuotta nuorta ihoa jäljellä. En halua ajatella mitä tämän 4-5 vuoden päästä sitten on.
6. Koon 98 välikausihaalari, joka roikkuu edelleen. Tai toisinpäin sanottuna; kun se on vieläkin niin pieni. Pieni mansikkatyttö, joka kaipaa edelleen syliin, mutta on jo niin iso, että voi itse määritellä milloin se syli / hali sopii parhaiten: ”Ehkä ruoan jälkeen sitten”.
7. Mökki, joka alkaa olla mökki. Ja kohta siellä on myös terassi! Ja kuusiaidat heitetty, ööö, ruskeammille laidunmaille!
8. Hääkausi (huomaa edelleen nerokas k-sanan välttely). Kahtena viime vuonna seitsemät häät, tänä vuonna viidet. Ja arvaatkaapa mitä? Ei ole tenho mennyt mihinkään. Edelleen on Se Mekkovalinta, Se Lauluharjoittelu, Se Tunnesyöksy ja Ne Bileet. Se on Ihanaa.
9. Minä, konsultti. Alan haistaa vanhan minäni, ammattitaitoni, ja jopa tulevan kehityspolkuni. Jostain syvältä kumpuaa pientä kunnianhimoa ja suuntaa ylöspäin, samalla kun kaksi pientä ja yksi iso kotikenttäläinen vetää jalkoja tasaisesti kohti maan pintaa. Siinä on jotain melko maagista kun kokee töissä onnistumista ja oivaltamista, astelee kotiin edelleen särmän bisnesnaisena ja saa heti ovella legoja jalkapohjiin, melonia kyynärpäihin, hirveesti haleja ja loputtomasti kertomuksia siitä miten me syötiin äiti jätskiä! Päivästä riippuen se on myös totta.
10. Porvoo. Kaupunki, jossa tapasin Insinöörin, jossa se hullu myös kosi minua, jossa vietämme kesäisin paljon aikaa perheeni kanssa, ja johon ihanat ystävät vie synttäriretkelle. Meillä on Insinöörin kanssa jo katsottuna talo, jonka ”joskus ostamme”, mutta rehellisyyden nimissä tuo pikkukapunki on saavuttanut jo sen asteisen special place -sijan sydämessäni, etten ehkä halua altistaa sitä arjelle ikinä.
11. Turvaverkostot, hyvät unet ja terveet päivät. Listan viimeiseen kohtaan on pakko änkeä monta sellaista juttua, joiden olemassa olon helposti ohittaa, mutta niiden puutteen huomaa heti. Siispä universumi, tiedokseksi, en ole unohtanut olla näistä kiitollinen. Kiitos siitä, ettei tuleva hää- ja polttarikausi tunnu meillä missään, kun iloisia ja erittäin vapaaehtoisia hoitajia löytyy lapsille aina alle kymmenessä minuutissa. Enkä sitä, että ennen niin huonosti nukkuvat lapseni ovat löytäneet suu auki kuolaamisen ihanuuden. Enkä todellakaan ole unohtanut sitä, että olemme olleet verrattain terveitä koko vuoden, tai että ne taudit jotka meitä ovat kohdannet, on jotenkin saatu sairastettua ilman sen suurempaa veroa. Pitäisithän tämän mielessäsi, Rouva Universumi, myös tänä yönä, ja jättäisit tuon alkavan nuhan lasteni nenässä ihan sellaiseksi pieneksi heinäkutinaksi?
Näin, melkein sain vältettyä ne helpoimmat, ja melkein sain oltua valittamatta. Haaste on jo heitetty ties minne, mutta
parhaat on vielä joko haastamatta tai vaan näkemättä. Siispä:
Veera,
Liina,
PeNa,
Verski ja
Löde (can you make to 11, CAN you??? :D) – antaa palaa.
