Tomaatteja, sorminukkeja ja vaikeita kysymyksiä – Leluteekin filosofiakahvila

Siinä me istuttiin, kahvikupit kädessä jäätävän kylmässä elementtitalossa. Katselin seinälle askarreltuja MLL:n iltapäiväkerhon ohjelmia ja mietin niin että päässä sauhusi. Ympärilläni lenteli huikean mielenkiintloisia näkemyksiä neljältä minulle täysin tuntemattomalta ihmiseltä. tai no, olimmehan me tunnin verran ihmetelleet miten Sammakon ja Kissan olisi ne tomaatit kannattanut jakaa. Mutta niin se vain meni että tämä yksi puolituntinen ihan erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa oli yksi herättelevimmistä pitkään aikaan. Keskustelu meni niin diipiksi, että ymmärsin ihan itse olevani täysin pihalla: en enää tiennyt mitä ajatella ihan perustavaa laatua olevasta kysymyksestä. Mikä on oikeudenmukaista, reilua? Mikä sen määrittää? Onko oikeudenmukaisuus oikeasti ikinä mahdollista? Vai onko se itsessään paradoksi, koska se liittyy jokaisen omakohtaiseen tunteeseen siitä, mitä tarpeita pitäisi saada täytettyä?

Niin, me kävimme Leluteekin Filosofiakahvilassa. Oli huisia. Ykkönen oli vastaherännyt ja siis tuoreen kiukkuinen, eikä suostunut puhumaan julkisesti oikein mitään. Minä sitävastoin olin kuin Liisa Ihmemaasa, tuijotin Emiliaa ja yritin oppia sitä tapaa keskustella lapsen kanssa.

Koska Ykkönen oli moodissa ”istun sylissäsi kippurassa enkä sano yhtään mitään”, meidän osalta filosofinen keskustelu jäi vähän ohueksi. Parasta Ykkösen mielestä oli varmaan loppuun jäänyt leikkiaika, oman tarinan piirtäminen ja mehu. Minun mielestä parasta oli lopussa käyty Platonilainen keskustelu (Siis Platon! Muistinhan minäkin sen!) erittäin sivistyneiden ihmisten kanssa, sekä alussa tehty lämmittely.

Lämmittelynä tehty näennäisesti helppo harjoitus, jossa käytiin kahden sorminuken välillä keskustelu, olikin superhyvä tapa uppoutua lapsen tasolla mielikuvitusmaailmaan. Minun apinanukkeni kyseli kysymyksiä Ykkösen lehmänukelta, ja ennen kuin tiesinkään olimme Kamelin, Valaan ja Lehmän kanssa Espanjassa uimassa. Valas oli nopein, mutta Kameli pääsi avaruuteen. Tästä pienestä hetkestä tuli mulle tärkeä oppi: vältä kyllä/ei -kysymyksiä, jos haluat lapsesi hölpöttävän paljon juttuja. Tästä lähin kyselen enemmän ja johdattelen vähemmän!

Toki päivän pääaihe, satu Kissasta ja Sammakosta ja siitä johdettu keskustelu reiluudesta oli tosi hauska, mielenkiintoinen ja hyvä. Vaikka Ykkönen osallistui siihen puhumatta, se kuunteli täysin herkeämättä ja selkeästi pohti asiaa ihan tosissaan. Ja sen jälkeen olen tietysti voinut sen sata kertaa käyttää argumenttia ”muistatkos miten paha mieli sille Sammakollekin olisi tullut jos Kissa ei olisikaan jakanut viimeisiä tomaatteja?”

Minä sanon: mene ja koe. Emilian idea on loistava, ja meidän porukassamme selkeästi hyvin vastaanotettu. Plussaa chaiteestä, miinuksia jäätävästä tilasta mutta vahva suositus jatkoon 🙂 Seuraava filosofiakahvila on todennäköisesti joulukuun 7. päivä, mutta tsekkaa Leluteekin omilta sivuilta viimeisin tieto! Me tulemme mukaan, jos meistä toinen suostuu vakuuttamaan minut siitä että siellä on kummallakin kivaa. Nyt en vielä ole ihan varma.