Toukokuun 28. päivä avaamme oven kaupungin tarkastajalle, joka syynää huolella koko talon läpi. Saamme muutaman moitteen ja korjauspyynnön, mutta viesti on silti selvä: saamme muuttaa suunnitellusti seuraavana viikonloppuna.
HURRAA!
Huhtikuun lopussa ei olisi ihan helpolla uskonut että talo on kuin onkin muuttokunnossa (en sentään kehtaa sanoa valmis, koska sitä se ei kyllä ole). Silloin talossa on vielä tosi moni asia vaiheessa portaista laatoituksiin ja sähkötöihin. Niin vain kaikki kuitenkin laitetaan huippu-urakoitsijoidemme toimesta kuntoon. Joka päivä talo edistyy huimasti, jopa minä huomaan eron!
Rakennusliike Pumaran, Spigotin sähkökavereiden ja B-designed:in puusepän lisäksi Insinööri pääsee toden teolla hommiin toukokuussa. Kavereineen hän kokoaa kaikki kaapistot valmiiksi: vaatekaapit makkareihin, eteiseen säilytystilat, kodinhoitohuoneen koko toisen seinän. Lähes oikein jokainen ja hirveällä raivolla kaikki valmiiksi. Hyvä pojat!
Viimeisten päätösten lista ruksiutuu päivä päivältä tehdyksi: kummin päin lamput – no vaikka noin. Mikä postilaatikko – vaikka tämä. Leveä vai kapea lista peittämään tuuletusrakoa – ihan sama kun se ei peity kuitenkaan.
Taloon tulee upeat mustat väliovet (joissa ekstratoiminnallisuutena ääntä eristävä kumikynnys – todella kova!), jotka tekevät kokonaisilmeelle yllättävän paljon. Listoja, spottivaloja ja katkaisimia ilmestyy joka huoneeseen ja kaikki laatoitukset saadaan loppuun. Myös kylpyhuoneiden kalusteet kootaan ja kiinnitetään.
Suurin pähkäily on ehkä kellarin lattia, joka ei ensimmäisen lakkauskerran jälkeen vakuuta. Lattianhan oli tarkoitus “jäädä betonille”, mutta koska pintaan tulee joka tapauksessa kirkasta lakkaa, lattia ei todella näytäkään betoniselta vaan sävy muuttui ruskeaksi. Teimme pikapäätöksen: lisätään pinnoitteeseen aavistus vaaleaa. Ja kas, nyt se onkin täydellinen “raaka” betonilattia!
Toukokuussa taloon tulee myös ulko-ovi, lukko, ovikello, postilaatikko, katkaisimet, pistorasiat – kaikki. Muuttotarkastusta edeltävänä perjantaina käymme talolla ensi kertaa niin että kaikki raksakamat on siivottu pois. Tunne on aivan ällistyttävä. Ensimmäistä kertaa koko projektin aikana tämä tuntuu talolta, jopa kodilta. Ihan kuin olisi asuntomessuilla!
Kuljen pitkin huoneita ja ihastelen kaikkea valmista. Kokeilen valoja, liesituuletinta ja hanoja. Tsekkailen ratkaisujamme ihan uusin silmin. Valtaosa toimii juuri niin hyvin tai paremmin kuin olimme ajatelleet. Osa on tietoisia kompromisseja, kuten meidän kylppärin liian kapea allastaso – eli liian pieni allas jossa naaman pesu tulee olemaan haastavaa. Samoin keittiöön valitut vetimet ovat ainakin nyt juuri niin epäkäytännöllisen tuntuiset kuin pelkäsinkin: raskaita ovia on tosi vaikea avata pienellä nupilla. Tämä on onneksi helppo muuttaa jos ratkaisu oikeasti vaivaa.
Kuun viimeisellä viikolla jännätään edelleen lisälainaa, pakkaillaan kamoja hissukseen ja hoidetaan yksi oksennustauti – oikeastaan tätä kirjoittaessani en vielä tiedä onko se ohi, vasta eilenhän Ykkönen oman vuoronsa hoiti. Tämä kaikki niiden perinteisten kevätjuhlien ja opelahjojen lisäksi. Viimeisenä iltana ennen muuttotarkastusta istumme yli puolenyön tekemässä veroilmoitusta ja keräämässä kuittia, ohjekirjaa ja takuulappua joka ikisestä koneesta, ruuvista ja materiaalista mitä talossa on. Huh mikä homma tässäkin.
Kuukausi on kaikkinensa ehkä projektin rankin, kun paineet kasaantuu yhtäaikaa joka suunnasta. Insinööri ei enää nuku enkä minä kovin helpolla hymyile. Me jopa riitelemme keskenämme, mikä on todella poikkeuksellista. WhatsApp:ssa, tietenkin. Mut hei, Ihan sama jos vaikka pää vähän ämpärissä käykin tai itken joskus lenkkivaatteet päällä GT-lasiini, me muutetaan! Me nukutaan tuolla jo neljän yön päästä!
Ps. Tämä ei suinkaan tarkoita että tonttipäiväkirja loppuu. Ennakoin että hommaa eli kirjoitettavaa riittää vielä noin vuodeksi.