Tietoa mainostajalle ›

Maaliskuu 2018: Pinnat valmiiksi ja pinnat kireällä

No nyt alkaa tapahtua niin paljon ettei meinaa muija pysyä mukana!

Kaikkiin yläkerran seiniin tulee maaliskuun aikana lopullinen maalipinta, kattoihin myös. Olohuoneen pilarit koteloidaan ja vessan eteen tehdään pieni väliseinä. Nyt kun näen sen livenä, tajuan pyytää kunnolla: haluan tähän kiinteän hyllyn. Toivottavasti tämäkin muutos ehtii vielä mukaan.

Pähkimme valaisimia, teemme viimeisetkin valinnat keittiöön ja laitamme koko roskan vihdoin tilaukseen. Tilaamme väliovet ja tajuamme tehneemme sen hieman myöhään, sillä toimitusaika on monta viikkoa ja menee toukokuun puolelle. Emme siis tule muuttamaan taloon ainakaan vappuna, sillä ovet pitäisi ensin olla toimitettuna ja asennettuina. Mutta hei, me sentään puhumme muutosta! Se on tapahtumassa vielä joskus!

Piharakennukseen tulee ovet ja ikkunat. Tuijotamme kivaa päätyikkunaa ja tajuamme sen menevän vielä useaan kertaan rikki etupihan futispeleistä. Etupihasta puheen ollen, Insinööri laskee julkisivun huonolaatuiset laudat. Niitä on ainakin 120. Onneksi näyttäisi siltä että ne saa kuntoon hyvällä hionnalla eikä kaikkia tarvitse vaihtaa. Toivottavasti, sillä tästäkin korjaustyöstä saadaan tietysti riitaa aikaan (kuka maksaa ja kuinka paljon).

Tontille saapuu paljon kiinnostavaa tavaraa: kylppäreiden laatat, ihanat lattiamme, ovia ja ikkunoita, maalia..Tässä alkaa olla jo tekemisen meininkiä! Tuijotamme yhden illan ajan uusia laattojamme ja valitsemme ladontaa (vielä kerran, koska jo tehtyjä päätöksiä on kiva kumota). Päädymme klassiseen tiileen ja toisaalla pystyladontaan.

Suurin edistys tapahtauu kylppäreissä: huoneet vesieristetään ja lasten kylpyhuoneen seinät laatoitetaan ja saumataan. Tästäpä se kriisi sitten saadaankin aikaan.

Huomaamme, etteivät äärimmäisen tarkkaan, pitkään ja tuskallisesti tehdyt valintamme toimi. Laatat eivät sovi keskenään yhteen. Tähän on monta eri syytä, jotka nyt kaikki ymmärrän.

Seinän valkoinen laatta ei tietenkään ole ihan valkoinen, vaan hieman harmaa, vihertävä sellainen. Ainakin jos vertaa valittuun lattiaan, joka on sinertävä harmaavalkoinen. Pari viikkoa sitten tekemäni pikapäätös (“laitetaan nyt vaan ne mustat saumat”) osoittautuu myös huonoksi. Seinä näyttää kyllä upealta graafisella tiililadonnallaan, mutta nyt sen kanssa ei voi laittaa marmoria jäljittelevää mosaiikkilattiaa jossa on miljoona saumaa ja paljon eri sävyjä.

Melko kusinen paikka. Laatat on jo ostettu ja toimitettu, niihin sitä paitsi upotettiin melkoinen summa. Seinällä on jo yhdet laatat saumoineen. Vaihtoehdoiksi jää kärvistellä vähän huonojen valintojen kanssa; kokeilla eri saumavärejä toiseen kylppäriin tai ostaa täysin uusia laattoja ja käyttää huonot valinnat saunarakennukseen tai niellä tappio.

Palataan siis tähän vielä myöhemmin.

Iloisiin uutisiin! Kuun loppupuolella taloon syntyy ensimmäinen kokonaan valmis nurkka: rappusten ylin ikkuna ja sitä ympäröivä seinä on smyygeineen päivineen valmis. Aivan todella pieni alue ja detalji, mutta silti niin iso asia että se toukokuinen muutto alkaa tuntua todelta.

Siis tämän vuoden toukokuu. Aikamoista!

Helmikuu 2018: Rappuset

Helmikuussa työmaalla meinaa syttyä tulipalo. Insinööri menee raksalla illalla käymään ja huomaa viallisen pistokkeen lämmittimessä savuavan. Siellä se jo kyti menemään tyhjässä talossa! Olisipa ollut hauskaa jos talo olisi tässä kohtaa palanut! (Insinööri haluaa huomauttaa että sulake olisi mennyt oikeasti ensin. Minä haluan huomauttaa ettei se ole lainkaan yhtä dramaattisesti lausuttu).

Potentiaalisten tulipalojen lisäksi työmaalla tapahtuu paljon pientä edistystä: Seinien levytykset jatkuu ja aivan pian ne ovat kaikki maalia vailla valmiita. Kylppäreihin aletaan tehdä kaatoja. Kohta siellä jo laatoitetaan! Kellarin etenemisen raportoin suoraan Insinöörin sanoin: “Kellarissa on läästitty laastia seinään. Sinne on tullut vaaleaa väriä.”

Teemme tuttuun tapaan myös paljon päätöksiä. Me esimerkiksi valitsemme ja tilaamme hanat! Boom! Kylppäreihin valikoitui kaikkiin Temal-versio Tapwellin hanoista (sama hana, eri nimi ja parempi hinta). Ostamme neljä Turun Bauhausista, ja nakitamme ystävämme hakemaan ne. Kerromme, että yksi hanoista on näyttelykappale, joten se pitäisi muistaa tsekata onko riittävässä kunnossa. Saan yllättävän vastauksen:

”kuuluuko siihe pillupuhelin? koska jos joo niin eivät salee muistaa ruuvata sitä irti esittelytelineestä”

Kerrottuani että pillupuhelin on myös ostettu ja että jotkin ihmiset kutsuvat sitä bidetaksi, saan virtuaalista halveksuntaa ”Bidetta!? Eihän se oo ees sana!”

Pillupuhelin kieltämättä on ihan oikea sana.

Ostamme myös suihkut kylppäreihin (nämä ihan rehdisti Tapwell, jokin poistuva malli), mutta ainakin yhden kohdalla meillä on ollut mittavirhe ja joudumme palauttamaan suihkun. Minun mielestäni mittavirhe ei ollut kovin paha, Insinöörin mielestä olisi huono jos suihku menee 10cm verran katon sisään. Details, details!

Kodinhoitohuoneeseen valitaan laattaa kuin viimeistä päivää kunnes päädymme pienessä kankkusessa Lahden Kodin Terraan ja ostamme sieltä poistomyynnistä lavan jotain ihan ok:ta harmaata laattaa.

puutalo puutalo puutalo piharakennus

Pähkäilemme vaatekaappeja ja melkein jo ostammekin niitä. Budjetti on reilusti pakkasen puolella, joten Ikea on vahvasti suuntamme. Kaapit jäävät vielä kuitenkin kauppaan, olkoon se maaliskuun hommia. Sen sijaan valitsemme sisäseinien maalit. Ajattelen että kerrankin helppo valinta, kaikki vain maalarin valkoisella! Hahah, niinhän sitä luulisi. Ei sitä kuulemma enää kukaan käytä, vaan Paperia tai Höyhentä. Ennen kuin ehdin löytää lisää omituisen nimisiä valkoisen sävyjä (onkohan jossain Suomalainen talvinaama?), teemme päätöksen Majan blogimarkkinoinnin perusteella: kaikki seinät vedetään Tikkurilan Valkoisella ja katot vitivalkoisella. Ei voi mennä väärin.

Spoteistakin päätetään jotain. Yllätytkö, jos sanon etten muista mitä? (Odota, tarkistan). Aivan, päätämme jotain liittyen valokeilan kokoon.

Kuukauden ehdottomasti suurin uutinen tapahtuu aivan loppumetreillä kun paikalle pölähtää puuseppä apumiehineen. MEILLÄ ON PORTAAT!

puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat

Tai ainakin portaiden runko, nuo kaunottaret vielä päällystetään. Nyt täällä liikkuminen ei ole enää aivan niin kuolettavan pelottavaa kun jalkojen alla ei hytky eikä minkään palkin alta tarvitse kumarrella. Tosin nyt alamme miettiä että valmiit portaat tulevat olemaan sairaan pelottavat ison kuilunsa kanssa. Ratkaisuksi Insinööri ehdottaa kerrosriippumattoa. Jään harkitsemaan.

Luulitko jo hetken, ettei takkaa mainittaisi tässä kuussa? Tottahan me sitä helmikuussakin pohdimme! Jos kuitenkin sellainen ihan pieni, tohon seinän viereen? #takkakakkaa.

Vetämme helmikuussa myös hiihtolomaa ja olemme ihan oikeasti talostakin aika paljon lomalla. Mitä nyt ruotsissa vähän chattaillaan pillupuhelimista! Sanottakoon myös että jos syksyn kelit olivat todella surkeat niin nyt on kyllä annettu koko rahalla takaisin. Tammikuun puolivälistä saakka jatkunut pakkanen, lumi ja aurinko on ihanaa ja projektissa on paljon valoa. Tämähän valmistuu!

Ps. In bed with Valeäiti ei ole kuollut, se on vain tylsä juuri nyt! Kohta päivitän taas uuden kun siinä näkyy jotain uutta! Laitetaanko sitä odotellessa joku uusi sarja tulemaan? In the kitchen with Valeäiti? In stairs with Valeäiti? In the shower with..?

Tammikuu 2018: Piharakennus ja uusia seiniä

Ensin tuntui ettei tästä pitkästä kuukaudesta ole mitään raportoitavaa, mutta sitten tsekkasin joulukuun tilanteen:

tonttipäiväkirja valeäiti

Hyvänen aika, eihän tässä kuvassa ole edes väliseiniä!

On tässä sittenkin aika paljon taas tapahtunut.

tonttipäiväkirja valeäiti in bed with valeäiti Parvi lastenhuoneeseen Tammikuussa talovierailut saavat ihan uudenlaisen käänteen. Yhtäkkiä koko perhe viihtyy tonttikäynneillä, sillä yläkerrassa on jokaiselle oma huone, jota ihastella. Väliseinät siis nousevat näyttäen meille miltä talo tulee oikeasti näyttämään. Makkarit tuntuvat ainakin vielä tosi isoilta (ja kylppärit pieniltä).

Pähkäilemme Insinöörin suurta visiota, parvia. Lastenhuoneisiin mahtuisi hyvin kaapistojen päälle pienehköt makuuparvet (ks. upea mallinnos edellisessä kuvassa). Insinööri innostuu, lapset kinuaa ja minä himmailen. Idea on tosi hyvä, mutta ylimääräistä rahaa sekin vie ja osittain parvet mielestäni pilaisivat huoneiden hienon designin. Toisaalta voihan ne tehdä kauniisti! Ykkönen alkaa neuvotella asiasta jo ihan toden teolla (jätetään äiti takka pois niin saadaan parvet!) mutta päätämme silti jättää parvet toistaiseksi tekemättä. Ehkä.

Ette tule tätä uskomaan, mutta teemme kuukauden aikana paljon päätöksiä. Valitsemme mm. kylppäreiden laatat ja valitsemme sekä ostamme kaikki keittiön koneet. Näistä kummastakin tulossa ihan pian enemmän juttua!

Taloon vedetään sähköt. Voi hitto vie miten niitä vedetäänkin! Toivottavasti jokainen kohta tästä solmusta meni oikein:

moderni puutalo rakennusblogiInsinööri haluaa tässä kohtaa kertoa myös tehneensä itse nerokkaan ratkaisun, jossa tulevalle seinään asennettavalle telkkarille vedettiin seinään johtojemma viemäriputken palasesta. Hyvä Insinööri!

Pientä kommelllusta sattuu tähänkin kuuhun, sillä sähköasentajat porailevat niin innokkaasti että tekevät myös reikiä tärkeisiin ilmansulkukalvoihin. Ei onneksi mitään sellaista mitä jesari ei korjaisi! Vanhoista kommelluksista saadaan tavallaan hyviä uutisia: julkisivupaneelien toimittaja on samaa mieltä kanssamme ettei laatu ole kohdillaan ja päättää vaihtaa paneelit. Hyvä juttu että saadaan kuntoon mutta vähän rasittavaa ottaa julkisivun kanssa sitten joskus taas uusi kierros.

Kuun loppupuolella tontille alkaa nousta miniversio talostamme. Piharakennus! Olin jo melkein unohtanut sen. Nyt se onkin yhtäkkiä siinä, harjoineen kaikkineen. Rakennukselle tehdään loput perustuksista, runko, tuulensuojalevyt, kattopellit. Hän on söpö. Mietimme paljon rakennuksen ovia (mustaa vai ei, maitolasia vai ei) ja päätämme jotain. En muista juuri nyt mitä.

Tokihan mietimme vielä kerran takkaa! Aion tehdä takkapäätöksiä vielä ensi vuonna!

Kaiken kaikkiaan asiat on hyvin. Kauniin lumisen talven keskellä toivo viriää – tännehän vielä joskus muutetaan! Kellarin seiniäkin jo slammaillaan ja kipsilevyjä tasotelllaan ja talo alkaa häkellyttävän paljon näyttää siltä että joistain kohdista puuttuu enää ihan vain valmis pinta.