Tänään on Ykkösen syntymäpäivän lisäksi muutenkin tärkeä päivä: tyttöjen päivä. Tyttöjen asema maailmassa on edelleen naurettavan huono, vaarallinen ja törkeä. Oikea lottovoitto ei olekaan syntyä Suomeen, vaan syntyä miehenä. Toki Suomessa on elämä varsin mallillaan, tytöilläkin. Mutta silti, ei ole tytön elämä helppoa vaikka miten onnelassa asuisi (eikä miehenkään tai poikienkaan, mutta niistä minä en tiedä tarpeeksi).
Kun noin 2,5 vuotta sitten sain tietää saavani tyttären, mieleni valtasi suuret tunteet. Päällimmäinen niistä oli onni, olin ehkä salaa sittenkin toivonut saavani tytön. Olisihan se niin kivaa nähdä oma pienoismalli, ja ihmetellä mitä kaikkea meissä on samaa ja mitä ei. Samalla kuitenkin mieltä painoi suuri huoli. Olisihan se niin kamalaa nähdä oma pienoismalli, ja kauhistella mitä kaikkea meissä on samaa… Myös ulkopoliittiset kysymykset nousivat mieleen. Insinöörin ensimmäiset sanat päästyämme kahden kesken fiilistelemään, kertovat kaiken: ”Nyt on tuhat mulkkua huolehdittavana”. Vapautan Insinöörin tässä heti ja totean, että ei se normaalisti noin härskejä puhu, se vain viittasi härskiin vitsiin (jonka oli varmaan oppinut roisilta vaimoltaan): ”Teinipojan vanhemmat joutuvat huolehtimaan yhdestä mulkusta. Teinitytön vanhemmat tuhannesta”. Oli siis alettava huolehtia niistä tuhansista mulkuista, jotka yrittää panna halvalla.
Teinitytöt, tai tytöt yleensä, ovatkin kai aika usein siinä viattoman uhrin asemassa. Syöttinä, jonka miehet saalistavat jos hame on liian lyhyt. Huonosti palkattuina, kotiin jumahtaneina ja aliarvostettuina. Tai vaihtoehtoisesti kovaäänisinä feministeinä, jotka vihaavat miehiä, pornoa ja yhteiskuntaa noin niin kuin muutenkin. En todellakaan aio tässä ja nyt kuvitella, että ymmärtäisin sukupuolten välisestä tasa-arvosta tai sen puutteesta kertoakseni täällä jotain järkevää siihen liittyen. En edes osaa sanoa, onko väärin että pojille ja tytöille on eriaiheiset synttärikortit (koska mitä sitten jos 2v kortissa on poika traktorin kanssa, voi kai tytöllekin antaa lahjaksi pojan kuvan, jos traktorit on se pääjuttu?), tai että lapsesta kysytään ensimmäisenä sukupuolta. (Ei sitä tässä vaiheessa voi oikein harrastusten tai ammatinkaan perusteella luokitella, joten jos luokitella haluaa niin miksei sitten kromosomien mukaan.)
 |
|
| On tässä etujakin. |
Minulla itselläni on ollut erinomaisen hyvä elämä tyttönä tähän asti. Olen saanut kulkea suht koskemattomana lyhyidenkin helmojen kanssa (satunnaisia baari-idiootteja en laske suureksi fyysiseksi loukkaukseksi), löytänyt jonkinlaisen sovinnon nykyisen naisihanteen ja oman peilikuvan kesken, löytänyt hyviä ystäviä ja vältellyt huonoja, päässyt elämässä omilla ansioilla eteenpäin ja mielestäni saanut aina ihan tasoani vastaavaa kohtelua, en ikinä yli tai ali oman sukupuoleni takia. Vanhempi ovat tehneet hyvää työtä: osaan luottaa sekä itseeni että läheisiini, ja ajattelen että kaikesta selviää jotenkin.
Silti tytön kasvattaminen pelottaa huolella. Tuleekohan siitä fiksu? Onkohan se sosiaalinen? Kaunis?* Saako se paljon kavereita, osaako olla puukottamatta selkään? Kiusataanko sitä, kiusaako se muita? Tykkääkö se tytöistä, pojista vai kaikista ja onkohan sillä mulle mitään väliä? Löytääkö se Sen Oikean vai liian monta väärää? Miten se kokee naisihanteen, minäkuvan, kalorit? Osaanko olla puristelematta inhoten omia läskejäni sen nähden? Osaanko antaa sille eväät itsevarmuuteen, ylpeyteen ja samalla nöyryyteen? Saanko minä lapsenlapsia? Osaakohan se laulaa?
Oleellisia ja turhanpäiväisiä kysymyksiä, miljoona vastausta saamatta. Niitä odotellessa yritän opettaa Ykköselle, että:
- Naiset voi tehdä ihan kaikkea mitä miehetkin, paitsi helikopterin.
- Prinsessatkin voi ajaa mopolla, helma pitää vain nostaa turvaan.
- Uskottavuus syntyy tiedosta, katsekontaktista ja matalasta äänestä. Älä kimitä.
- Kukaan ei voi puolestasi päättää osaatko tai pystytkö, mutta itse voit kyllä hidastaa itseäsi huolella.
- Elämässä saa itseasiassa aika usein toisenkin mahdollisuuden, käytä ne viisaasti.
- Siksi kannattaa myös välillä erehtyä, joten yritä.
- Jos mokailee huolella, on seuraukset pienemmät jos siitä kertoo vanhemmilleen.
- Meikatessa tulee tehtyä rajuja virheitä, mutta onneksi niistä oppii.
- Jos näytät rintaa, älä näytä reittä. Jos näytät reittä, älä näytä rintaa. Tämä ei liity turvallisuuteen, vaan tyylikkyyteen.
- Epiduraali on ystävä.
*Hurskaasti voisin sanoa, että lapseni on aina silmissäni kaunis, mutta kyllä minä toivoisin että lapsistani tulisi ihan objektiivisestikin mukiin menevän näköisiä ulkomuodoiltaan. Se helpottaisi elämässä, valitettavasti.
Kuva google.