Lapsemme on ohjelmoitu

0 No tags Permalink

Voi Pavlov sentään, mikä behaviorismi-kognitiivinen laboratorio meidän kodista onkaan tullut. Täällä nimittäin asuu yksi hieman yli 80-senttinen, täysillä ehdollistuva yksilö. Syytän (kiitän) tästä osin jotain Tiettyä Ikää ja osin tarhaa.

Ykkönen on viime päivinä osoittanut uskomatonta ehdollistumisen taitoa. Se alkaa jo aamulla, kun ipana muistaa että kohta lähdetään päiväkotiin. Tottuneesti kävelee hän haalarin luo, istuu sen päälle ja osoittelee kenkiään. Ja jos yrität tyrkätä sen ovesta ulos ilman pipoa / hanskoja, penska pysähtyy hämmentyneen näköisenä ja alkaa itse vetää rukkasiaan käteen. Sitä ennenhän se on jo itse kävellyt rappuset ylös ovelle ja nojaa äitiin päin poskellaan; ”ole hyvä, nyt saa antaa heihei-pusun”.

Iltapäivällä päiväkodista hakiessa se vilkuttaa hoitajille ovella, yrittää itse ottaa tarhatossut pois ja muistaa vetää demonisen kiukkukohtauksen siinä vaiheessa kun haalari on puoliksi päällä. Sitten ovelle väijymään ja ulos – paitsi että mitä helvettiä, mulla ei taaskaan ole pipoa?!? Pysähdys, Katse äitiin ja hermostunutta odottelua. (Sori, mä ajattelin että +0 ja aurinko ei vaatisi 5 metrin matkalle villaista kommandopipoa. Olin väärässä.)

Sama meno jatkuu pitkin päivää; ruokaa tehdessä ojennetaan jääkaapista tarvikkeita ja laitetaan sitten ovi kiinni, ruoan jälkeen osoitellaan vaativasti katsotaan kaihoisasti  xylitolipastilli-purkkia ja illalla kävellään itse sängyn luo maitojen, hampipesujen ja kirjojen jälkeen. ”Olen nyt valmis nukkumaan”. Great! (toim. huom: no nuku sit kans, etkä heräile sieltä huutelemaan)

Tämä kaikki on jokseenkin hämmentävää, mutta saa myös ajatukset liikkeelle: tätähän pitää hyödyntää! Nyt te varmaan ajattelette että hienoa, hyvä hetki opettaa potalle ja muihin kivoihin itsenäisiin hommiin.

Olitte taas väärässä.

Tämähän on mitä otollisin hetki opettaa vihdoin pientä vastavuoroisuutta. Kas näin hänet seuraavaksi ohjelmoidaan:

  • Iltapuuro syöty –> kerään itse legoni ja muut päivän leikit kasaan.
  • Televisiossa joku tuleva kyky laulaa –> istun itse hiljaa ja leikin nätisti
  • Kamera tuli esiin –> hymyilen kauniisti ja jatkan niitä hölmöjä juttuja joita ne yrittää dokumentoida
  • Äiti rojahtaa sohvalle –> paijaan nätisti enkä vaadi muuta huomiota
  • Äiti on muuten vain vähän väsynyt –> toimitan sille irtokarkkipussin halauksen saattelemana
  • Sauna napsahti päälle –> isin ja äidin kaljat kylmään

Mitä unohtui?

0 No tags Permalink

Tänään on Se Päivä

0 No tags Permalink

Se päivä vuodesta, kun aurinko osuu poskeen ja huomaat sen jopa lämmittävän. Se päivä tuli tänään. In your face, talvi!

Olkoonkin että lunta on vielä ihan homona (ks. kuva), tämän päivän tultua talvi alkaa vääjäämättä hävitä keväälle 6-0.

Maaliskuu on kevätkuukausi, sanokaa mitä sanotte. Maaliskuussa on aurinko, mun synttärit ja tänä vuonna myös Kakkosen synttärit. Hyvä kuukausi siis.

Siinähän kävelet.

Ilma oli niin keväinen että Ykkönen veti Karseat Raivarit sisälle joutumisesta. Täytyy myöntää että munkin mielestä olisi ollut kivempi jäädä sisäpihalle kuuntelemaan sulavaa lunta, potkimaan sohjoa ja litsuttelemaan lätäköissä. Mutta mutsilla oli nälkä ja Ykkösellä päiväuniaika, joten natseillen siirsin meidät sisätiloihin.

Aamulla tuli myös käytyä neuvolassa, jossa lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin mun vetävän 3100 savuketta päivässä. Hihitteli itsekseen ”ei niitä varmaan ihan niin paljoa kulu”. Joo ei, ihan 0. Mutta Kakkonen on siis noin 3100g tällä hetkellä, ja kuulemma hyvin mahtuu ulos vaikka vielä itsepintaisesti vinossa hengaileekin. ”Ihan lähtökuopissa täällä jo ollaan, hyvin on edistynyt”, sanoi lääkäri. Viimeksi kuulin tuon saman mukailahduttavan kommentin Ykkösestä. Kuusi viikkoa ennen kuin se syntyi.

0 No tags Permalink

Nalkutuksen teoriaa, osa 2

0 No tags Permalink

Hei vaan kaikki,
ja tervetuloa jatkokurssille! Viime kerralla opimme nalkutuksen perusmuodot lähinalkutuksesta itsenalkutukseen. Tänään jatkamme edistyneimpien oppilaiden kanssa osaan 2: Ninjanalkutus.

Ninjanalkutus on saanut nimensä muinaisaikojen itämaisten taistelijoiden mukaan. Sitä ei voi paljain silmin havaita, eikä muilla kuin toisilla ninjoilla ole sitä vastaan mitään mahdollisuuksia. Ninja iskee silloin kuin vähiten odotat, tai jatkuvasti taustoihinsa sulautuneena.  Kuten inhimilliset esikuvansa, Ninja on äärettömän vaarallinen ja tehokas ase, jota ei tule käyttää väärin tai huolimattomasti. Ninja kannattaakin varata vain äärimmäisiin tilanteisiin, välttämättömiin tarpeisiin (kuten aamukahvin keittämiseen).

Ninjanalkutuksen ytimessä on kärsivällisyys: nalkutus tulee suorittaa niin pitkän ajanjakson yli, ettei kohde voi sitä millään huomata. Samoin on oleellista käyttää Ninjaa vain pienissä määrissä kerralla. Liian suuri altistus Ninjalle tekee nalkutuksesta helposti tavallisemmin kohdattavaa piilonalkutusta (cf. osa 1). Tämän harjaantunut kohde tunnistaa nopeasti ja saattaa iskeä takaisin. Ninjan teho on menetetty. Maltti on siis valttia. Jokaisella käyttökerralla Ninja myös muuntautuu hieman, niin ettei sitä voida yhdistää edelliseen.

Mitä Ninjanalkutus siis on? Vaikea sanoa. Monikaan ei ole sitä tunnistanut ja jäänyt henkiin (parisuhteeseen) siitä kertomaan. Lähimmäksi Ninjan määrittelyä päästään tällä Wikipediasta löytyvällä määrittelyllä:

”Ninjanalkutus on suurelta osin vastapuolen ennalta-arvattavien reaktioiden käyttämistä nalkuttajan hyödyksi. Ninjanalkutuksen kohteeksi joutuneesta tuntuu siltä, että hän joutuu tekemään jotain vastoin tahtoaan tai omia intressejään toisen ihmisen hyväksi. Kohde voi joutua omaksumaan näkemyksiä ja perusteluja, jotka poikkeavat hänen henkilökohtaisesta kannastaan.”

Oleellista Ninjassa on kuitenkin sen lempeä huomaamattomuus: Tehokkaasti käytettynä Ninjalla voi saavuttaa haluamansa tulokset niin, että kohde on itsekin tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen, ilman että tiedostaa joutuneensa Ninjan kohteeksi.

Silläkin uhalla, että sabotoin oman työni tulokset, kerrottakoon että koko aamupalan aamukahveineen tarjoilee meillä nykyään Insinööri. Insinööri ei juonut kahvia vielä kolme vuotta sitten. Eikä herännyt ennen kymmentä kuin pakon edessä. Behold, the Ninja.

Kotitehtävä:
300 sanan essee aiheesta: ”Ninja ja minä”. Voit aloittaa tunnistamalla arjestasi mahdollisuudet (tai tarpeet) Ninjanalkutukselle. Miten voisit itse harjoittaa Ninjaa omassa parisuhteessasi? Entä uskotko joutuneesi joskus huomaamattasi Ninjan uhriksi?

0 No tags Permalink