Tänään illalla oli meno taas kuin parhaimmastakin ilmaisfestarista. Vuoroin itkettiin, vuoroin naurettiin ja jokainen hortoili ihan omia menojaan.Välillä piti torua isompaa liian kovasta menosta ja pikkuveljen tönimisestä, välillä pikkuveljeä hampaiden testailusta mutsin sinänsä mehukkaan lihaisaan reiteen. Jossain vaiheessa totesin, että ”te ootte vuorotellen tuhmia, pitäisikö munkin sit kohta olla tuhma?” Ykkönen teilasi tämän ajatuksen naurettavana ja totesi että ”eeeeeei, äiti sä oot kiltti”.
 |
| Hetki, jolloin kaikki oli kilttejä. |
Pikakelataan puoli tuntia eteenpäin ja siirrytään siihen kohtaan, jossa sanon Ykköselle, ettei sohvan taakse saa mennä kun Kakkonenkin on siellä, koska Kakkonen kaatuu ja sitä sattuu. Ei tarvitse edes pikakelata kun päästään siihen kohtaan, jossa Ykkönen menee uudestaan sinne helvetin sohvan taakse, ja Kakkosen naama näyttää taas tapahtumarikkaalta.
Lopuksi siirrytään vielä siihen hetkeen, jossa huudan, ääntäni korottamatta (kai tekin osaatte sen?), jäähylle toimitetulle ja pissähätää itkevälle Ykköselle, että ”toi huutaminen loppuu just nyt ja sit käyt pissalla jos on kerran hätä, tässä on potta”. Siirtyessäni omalle jäähylleni olkkariin rauhoittumaan, noukin matkalla edelleen huutavan Kakkosen syliin ja näen samalla silmäkulmasta rajua morkkista nostattavan säälittävän näyn: yksi nyyhkyttävä jäähyläinen laskee housut alas, käy pissalla, nostaa housut ylös ja palaa takaisin jäähylleen. Ja istuu sen hiljaa loppuun asti.
Kuka tässä se kiltti onkaan, kysyn vaan.