Odotahan vain…kohta tulee jotain mahtavaa!

Hanna G kirjoitti hetki sitten hienon tekstin eräästä äitiskenen rasittavimmasta asiasta: ”odotahan vain, kun..” Kyllä te tiedätte, se maailman viljelemä ihana vertaistuki, jossa kaikki tuleva maalataan ihan jäätäväksi taisteluksi. Odotahan vain kun alkaa ne oikeat supistukset / kun aletaan tehdä hampaita / kun se lähtee liikkeelle / kun niitä on kaksi. Voi tsiisus sentään miten paljon sitä on itsekin saanut kuulla. Niin paljon, että jossain kohtaa aloin jo valmistella kaikki puheenvuoroni sitä varten. Että joo mä tiedän että sitten sitä vasta valvotaankin kun vauva syntyy, mut nyt nää yölliset pissatauot kuitenkin jo vähän ketuttaa.

On sitä itsekin välillä siihen sortumassa, tietysti. Kun yksivuotiaan äiti voivottelee, miten sotkuiseksi kämppä päivän aikana menee, näen silmissäni meidän kaksikon eilisen leikin, johon liittyi kaikki talouden petivaatteet ja sateenvarjot. Se meinaa niin helposti tulvahtaa esiin. Että voi kuule, tuo ei ole vielä mitään. Mutta on todella, todella, TODELLA tärkeää kansallisen mielenterveyden nimissä nielaista se tulevaisuuden kuva. Ihan joka kerta. Koska homman nimenä on vaiheet ja niihin kasvaminen. Se sinun vaiheesi näyttäytyy varmasti jälkikäteen katsottuna paljon vaikeammalta kuin se, jossa ”odotahan vain” -kommentin vastaanottava raukka nyt menee, mutta sinun ei kuulu sitä hänelle kertoa. Hänen on määrä saada se tietoonsa vasta kun hän on hieman kasvanut siihen, ja selviytynyt nykytilanteestaan (ja saanut nukkua siinä välissä).

Kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan kihomadoista ennen kuin niistä on ihan pakko kuulla. Sanonpa vaan.

Se mitä voimme näinä tulevaisuuden totuustorvina kertoa, on ne ihanat, hyvät asiat, joita on edessä. Niitä ei voi koskaan kertoa liikaa. Ne eivät kulu, eivät muutu tylsiksi, eivät vie pois terää siltä hetkeltä kun se odotettu tapahtuma sitten oikeasti on edessä. Hyvät ”odotahan vain” vinkit ovat osa unelmointia, äitityylillä.

Jaan tässä nyt alkuun muutaman, jota voit käyttää seuraavalla kerralla kun tuntuu siltä että tekisi mieli kertoa faktoja tulevaisuudesta. Listaan saa mielellään lisätä asioita!

 

Odotahan vain, kun nukut ensimmäisen kerran viisi tuntia tauotta. Mikään elämässä ei ole niin siistiä.
Odotahan vain, kun vauva ensimmäistä kertaa (tarkoituksella) katsoo sinua ja hymyilee leveästi.
Odotahan vain, kun pieni itkevä mytty nukahtaa sammakkoasentoon rinnallesi ja ymmärrät yhtäkkiä, että olet ihan oikeasti hänelle koko maailma.
Odotahan vain, kun vauvaa sanoo ensi kertaa äiti. Tai kakka, on sekin hieno eka sana.
Odotahan vain, kun se löytää jalkansa ja riemulla ei ole rajaa. Ensi kertaa juokseva lapsi on ikimuistoinen näky.
Odotahan vain, kun puhut ensimmäistä kertaa lapsesi kanssa puhelimessa. Superliikuttavaa, vaikka puhelun ymmärrettävyystaso onkin samaa luokka nakkikiskalta soitetun kännipuhelun kanssa.
Odotahan vain, kun lapsi ottaa ne ensimmäiset neljä polkaisua pyörällä ilman mitään tukea. Se tulee olemaan kaiken turhautumisen arvoista, teille kummallekin.
Odotahan vain, kun lapsi saa ensimmäisiä parhaita kavereita ja osaa ikävöidä heitä.
Odotahan vain, kun lapsi ottaa pientä sisarustaan kädestä kiinni, ettei sitä jännittäisi uudessa paikassa.
Odotahan vain, kun lapsi menee itse kouluun ensimmäistä kertaa.
Odotahan vain, kun murrosikäinen löytää tavan kertoa sinulle huolistaan.
Odotahan vain, kun lapsi muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin ja tekee itselleen siellä hyvää ruokaa.
Odotahan vain, kun saat taas olla täysin oman arkesi herra.
Odotahan vain, kun sinulle kerrotaan, että sukuun on tulossa uusi vauva.
Odotahan vain, kun pääset itse kertomaan lapsellesi ”odotahan vain, kyllä se kohta helpottaa”.
*****

Niin monta asiaa mitä odottaa, miten tässä malttaa enää elää?