Rakas Kakkonen,
täytit juuri vuoden. Onnea! On aika kirjoittaa sinuakin varten pieni muistelu, niin kuin siskostasikin olen kirjoittanut.
Vaikka muistaahan sen ilman kirjoittamistakin, että olet aivan ihana. Vauvavuotesi alkoi kyllä lievästi itkuisesti, mutta jo kauan olet ollut se ihana sosiaalinen, iloinen ja kujeileva pieni mies, joka olet tänäänkin. Nyt se kaoottinen vuotemme on takana, ja olet astunut taaperoaikaan – ihan kirjaimellisestikin. Ensimmäiset askeleesi otit kunnioitettavassa 11,5kk iässä, alasti kylpyhuoneen lattialla. Näky oli melkoinen, kun astelit hurjasti kikattaen naama marjassa ja jalat läpsyen vasten märkää kylppärin lattiaa. Nyt astelet jo aika varmasti, lelut kädessä töpötät paikasta toiseen. Konttaamisen otat käyttöön kun edessä on jotain liian mielenkiintoista, eikä aikaa ole hukattavaksi. Olet tosin myös juuri ymmärtämässä että pystyssäkin voi liikkua nopeammin, ja olet jo ottanut ensimmäiset juoskuaskeleesi. Apua.
Olet kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä kävelevä taapero. Sinulla on pyöreät siniharmaat silmät, muutama vaalean vaalea hius ja pienet hymykuopat. Sinä juttelet, halaat, pussaat ja kikatat. Kaikkia usein samaan aikaan. Puhutkin vähän, muutamia sanoja. Erityisen taitava olet kommunikoimaan ähkimällä, kiljumalla ja mörisemällä.Toivut nopeasti vastoinkäymisistä ja keksit välittömästi uusia jekkuja. Olet 76,5cm pitkä, 10,5kg painava pieni ilon säkkyrä, jonka vauhtia ei estä edes nukkuminen. Sitäkin sentään nykyään harrastat, etkä enää niin kovin helpolla heräile keskellä yötä.
Sinä olet aivan hulluna siskoosi, äitiisi ja isääsi. Onneksi, sillä niin mekin sinuun. Sinä olet myös selkeästi valloittanut kaikki muutkin ympärilläsi, sillä vasta vietetyissä synttärijuhlissasi oli mitä mahtavin tunnelma. Paikalle saapui sankka joukko sinulle ja meille tärkeitä läheisiä ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä. Sait paljon mukavia lahjoja ja niitäkin enemmän haleja, kehuja ja ihasteluja. Jaksoit hienosti hymyillä ja iloita läpi juhlan, näytit jopa kävelytaitojasi. Äitisi vaivalla (kahdesti) tekemää synttärikakkua et valitettavasti saanut syödä allergioidesi takia, mutta kaikkia muita herkkuja lihamukeista hedelmäkärryihin saitkin sitten navan täydeltä.
Nyt jatkamme eloa ja arkea taaperotaloudessa, kunnes kohta palaan töihin sinua ikävöimään. Haikeana muistelen aikoja, jolloin meillä asui pieni rinnalla tuhiseva vauva. Ja sitäkin suuremmalla innolla katson nyt sinun elämääsi hurjasti kasvavana pienenä ihmisenä, maailmaa murunen kerrallaan maistelevana tutkijana. Onnea pieni rakkaani, olet meille suuri.
