”Haluun äidin kanssa tanssitunnille!”, se on nurissut jo viikkoja. Koska aikuisten HipHop-tunti voisi olla vähän raju tollaiselle hitaita piruetteja pyörivälle paperinukelle, ilmoitin sen lasten tunnille. Sitten kuulin, että sinne pitää mennä ilman vanhempia. O-ou.
Vielä omalle tunnille juostessani stressasin: ”viedään se kokeeksi ja jos ei suostu jäämään niin sitten vaan hengailette siellä sen mun tunnin ajan”. Eihän meidän pieni ujo tyttö voi suostua jäämään sinne, tuntemattomien frillaprinsessojen ja jonkun tädin seuraan.
59 minuuttia myöhemmin juoksin hiessä omalta tunniltani tarkistamaan tilannetta. Toisesta salista löytyi karusellinen punaposkisia prinsessoja ihan hirveällä riemunkiljunnalla ryyditettynä. Neitien saattajat, Isit, mummit ja papat pyöritti karusellia, ja eräs pikkuveli kikatti vähintään yhtä innoissaan sen reunalla. Huokaisin helpotuksesta kun tajusin, että ne olikin päästäneet isin sinne sen mukaan.
Ja pah.
”Tosi reippaasti oli Ykkönen meidän kanssa koko tunnin, ei edes ihmetellyt mihin isi jäi!”, kertoi opettaja X, jonka nimeä en edes tiedä (miten tolla eilen syntyneellä kääröllä voi olla jo sellaista elämää, joista me vanhemmat ei tiedetä mitään?).
…sitten itkettiinkin vartti sitä, että tanssitunnilta piti lähteä pois.
Päivän opetus 1: Ei se ole enää niin pikkutyttö, ei se ole enää ujo.
Päivän opetus 2: Älä siirrä omia (typeriä) uusien paikkojen pelkojasi lapsellesi.
Päivän opetus 3: Vitsi tanssiminen on kivaa.