Aaaa miten siistiä, ette uskokaan! Kakkonen simahti klo 20 ja inahti seuraavan kerran vasta 04.30. Hurraa hurraa mahtavaa!!
…paitsi että siinä vaiheessa olin pyörinyt kolme tuntia unettomana sängyssä. Mr. Murphy, your humor never ceases to amaze me.
Huvittavaa tässä oli eräs ajatus.
Vatvottuani siinä kolmen tunnin aikana asiaankuuluvasti omat ongelmani ja tulevaisuudensuunnitelmani, siirryin kavereihin. Mietin toisen unettomuutta, toisen huonoa työtilannetta. Yhtäkkiä huomaan päässäni kaikuvan lauseen ”mä myyn vain marsipaania”. Koska marsipaani, eikä edes myyntityöt, ei liippaa läheltäkään mainitun ystäväni uraa, uskalsin päätellä unen mahdollisesti lähestyvän. Tein nukahdustestini (TM): muistanko vielä juuri päättynyttä ajatusketjuani? En. En todella keksinyt marsipaanin yhteyttä mihinkään.
Käänsin päätäni onnellisena, tietäen unen tulevan ihan pian. Sitten Kakkonen heräsi.
Nähdään Lapinlahden sairaalassa.