Tiedätkö sen hetken, kun lapsi ilmoittaa, että vaipassa on tavarat, mutta ei sitten olekaan?
Mutta tiedätkö sen, milä tuntuu huomata lapsen istuessa potalla, että sillä on sittenkin jotain jossain? Paidan selässä, selän iholla, ja hetkinen – missä se äsken kävi?
Entä sen selkärankaa pitkin hiipivän karmivan tunteen, kun tajuat että lapsi jäi ilman vaippaa olohuoneeseen yksin?
Tiedätkö sen tunteen, kun kävelet lapsen oletettua reittiä pitkin ja löydät tasaisin väliajoin kakkatahroja? Myös villamatolta? Ja näet lopulta pitkän kihnutusjäljen vaalealla sohvatyynyllä? Ja alkulammen tummalla tyynyllä?
Osaatko aavistaa, milät se tuntuu kun et kuitenkaan löydä itse kikkaretta?
Entäpä sen karmivan totuuden hetken, kun jo pesty lapsi palaa rikospaikalle ihmettelemään, konttaa sohvalla, ja löydät kadonneen kikkareen – sen jalkapohjasta?
Oletko koskaan joutunut katsomaan olohuonettasi sillä silmällä? Siis että onko siellä vielä kakkaa? Entä konttaavaa vauvaasi?
…tiedätkö sen hysteerisen epäluulon, kun et enää voi olla varma haiseeko täällä vieläkin kakka vai onko se vain nenässäsi?
Et vai? Lucky you.