Hitto että sain näpeilleni! Aina valitan tammikuun olevan niin pitkä ja kamala kuukausi ja että helmikuu se sitten ihana on.
No: nyt olen sitten koko helmikuun ja jo vähän ennen sitä ollut kipeänä. Itse asiassa nyt kun oikein mietin, niin tässähän on jo kulunut melkein kuukausi. Ensin joku flunssa, joka pesiytyi johonkin onteloihin niin, ettei se varmaan ikinä aio sieltä enää poistua, ja sen luonnollisena seurauksena migreeni (saan aina flunssassa). Ja sitten migreeni, migreeni, migreeni. Juu, neljä kohtausta peräjälkeen.
Tää migreeniasia on siis hoidossa ja en siis tälläkään kertaa halua vinkkejä, koska kysyin kyllä jo neuvoa neurologiltani ja sain vastauksesi ”ei ole hyviä ideoita” 😀 Hahahah tää naurattaa mua niin! Tässä on siis hoitosuunnitelman muutos menossa eli ideat on ja suunnitelma myös, meidät kummankin vain yllätti tää kehoni tiukka vastaus muutoksiin. Odottelemme seuraavaa vaihetta innolla, me kaikki, uskoisin.
Jooooka tapauksessa. Tässä jo nähdään se, mitä olin tulossa sanomaan: päälläni leijuu eeppinen aivosumu. En kerta kaikkiaan saa mitään tehtyä, enkä viikkoihin ole saanut. Tai ainakin siltä tuntuu. Harmittaa, että kaikki luova energia ja tärkeät kirjoitukset (niistä on PITKÄ lista mun muistioissa) jää tän harmaan mössön jalkoihin.
Yritän kirjoittaa jotain ja huomaan ”au, onpa kipeä pää” tai en huomaa yhtään mitään. Olen vain.
Sitten kun ajatus toimii kirkkaasti, käytän sen kaiken energian tämän viikon juhlahumuun, koska kahden vuorokauden päästä olen juhlimassa kirjaani <3 se on ihan MEGAIHANAA ja myös niin perkeleen jännittävää, että ei ainakaan auta kehoani pyristelmään irti aivosumuista ja migreenikierteistä.
Muistan jatkuvasti jotain asioita, joita vielä pitää hoitaa, stressata tai muistaa, vaikka oikeastaan juuri mitään ei pidä muistaa. Paitsi herätä kukonlaulun aikaan, koska olen keskiviikkona heti aamusta Huomenta Suomessa! Iik!
Fun fact: olen ollut siellä HuSussa, kuten me media-alan julkkiskonkarit sanomme, jo kahdesti, mutta en kertaakaan ns. omalla asialla. Tää jännittää enemmän kuin kiertotalouden liiketoimintamalleista puhuminen maha pystyssä.
Tässä on käymässä niin, että saan niin paljon kaikkea ihanaa kerralla, etten meinaa oikein kestää sitä. Tulee ihan semmonen äh älkää nyt minua varten – ja sitten kuitenkin samaan aikaan semmonen KATSOKAA MITÄ TEIN I RULE THE WORLD!!!
Sitten on se pienen pieni yksityiskohta, että ehkä jo huomisesta alkaen joku saattaa saada mun kirjan käsiinsä ja herranpylly sentään lukea sitä.
Huh huh, tässä pitää jotenkin hengitellä. Keräillä. Isoi juttui, tiedättekö.
Kaikista edellä mainituista syistä olen taas tänään ollut aivan megakireä valittaja, joten anteeksi taas kerran perhe ja samaan syssyyn anteeksi jonnekin perjantaihin asti, en lupaa mitenkään äkkiä tästä rentoutua.
Onneksi elämässä on ystäviä, urheilua ja niin koomisia sekoiluja, ettei pääse liikkaa glamorhenkeä syntymään. Niistä lisää myöhemmin, nyt menen tekemään… jotain. En muista mitä.