Tämä viikko oli jotenkin ihan erilainen kuin mikään muu. Tuntuu, että mun työelämä on muuttunut yhtäkkiä parin viikon aikana ihan erilaiseksi: päivät täyttyy palavereista, esiintymisistä, puheluista, haastatteluista – ihan kuin olisi taas konsultti!
Se tuntuu kyllä hyvältä, tuntuu että tässä ollaan jonkun uuden ja ison edessä. Uusi voi myös pelottaa ja huomaan, että olen vähän sellaisessa oudossa tilassa: jalka on astumassa kuilun reunan yli ja mieli yrittää vähän sanoa, että eikö pysyttäisi tällä turvallisella puolella, laitettaisko taas yhdet teiniuutiset vaikka tulille? (tulee niitäki, ei huolta!)
Mutta kyllä mä aattelen kuulkaa että nyt mennään! Aloitetaan uutta, kokeillaan toisenlaista, vedetään päätyyn! Mietin ääneen Hannalle yksi päivä että mietin, että mistä narusta vetäisin ja miten kovaa, minkä suunnan valitsen, ja Hanna sanoi niin kuin vain hän osaa:
Tee kaikki toi mutta tee se oikeassa järjestyksessä, jota ei tiedä kukaan muu kuin sinä.
No silleen teen! Aloitan siis siitä, että alan viedä Väsyneiden naisten sanomaa työpaikoille. Jos haluat mut teille setvimään, kuka tekee näkymättömät työt ja miten sitä voitaisiin muuttaa, laita viestiä.
Viikkoon on mahtunut isojen oivallusten lisäksi myös uskomatonta negatiivista kehää kotona, jäpätystä ja naputusta (niin että pienimmät sanoo ”älkää riidelkö koko ajan”, kääk) ja oksennustaudin odottelua kun vierellä kaatuu kavereita kuin heinää
Mutta! On ollut ilahduttavia kohtaamisia, naurusta ja treenistä kipeitä vatsalihaksia, upeita lähetyksiä kotiin ja kutkuttavaa haaveilua.
Kikattavia lapsia, ihania laskiaispullia ja yllättävän monta yhteistä ruokailuhetkeä koko perheenä! Kivoja hetkiä puolison kanssa, viisasta yhteiskunnallista pohdintaa isoimman kanssa, ja hänen täydellisen säihkyvä ilmeensä sovittaessaan täydellistä mekko rippijuhliinsa.
Aivan mielettömiä palautteita ja omaa elämäänsä eläviä keskusteluja kirjasta LinkedInissä, somessa, toisten työpaikoilla ja koululla. Mun pieni kirja Suomalaisen kirjakaupan TOP10 seinällä.
Kävelylenkkejä, kyykkyjä, vatsarutistuksia ja niin paljon sosiaalisia kohtaamisia ja uusia tuttavuuksia, että mieli hyrrää ilosta. Erinomaisia keskusteluja mahdollisten kumppanien kanssa, just täydellisiä tarjouspyyntöjä ja kaiken alla sellaista oloa, että olen tekemässä jotain oikein.
(ja sitten välissä myös yks, pari PMS henkistä päivää jolloin tuntuu etten tee yhtään mitään elämässä oikein).
Kaikenlaista siis tähänkin viikkoon mahtunut ja edessä vielä kokonainen viikonloppu koettavaa ja setvittävää, innolla odotan!
Nyt lounaalle ystävän kanssa ja sieltä juosten kotiin, lupasin lapsille pizzat perjantain kunniaksi ja tililläkin on rahaa kun on palkkapäivä! Hyvä päivä!
Toivottavasti teilläkin <3
Vikat kuvat: todiste että lounaan jälkeen todella juoksin kotiin! 10km!! HYVÄ MINÄ!!