Ensin olin aika varma että on maanantai. Selkä kramppasi heti aamusta niin, etten pysty juurikaan lapsia nostamaan. Jääkaappissa hyppii taas vain valo tyhjiä hyllyjä pitkin ja pyykkejä on kasaantunut se seitsemän koneellista. Ulkona sataa ja Ykkönen huutaa heti aamulla ”Puistoon!”.
Sitten alkaakin näyttää enemmän perjantailta. Ykkönen olikin tyytyväinen kotona pyykkikasoja kaivellen (joo on tosi siistiä ja hygieenistä, ismo*) ja Kakkonenkin möllötteli onnellisena harvoin syöden. Huomasin olevani aika virkeä kun lähdettiin puistoon ja sitten tajusin että Kakkonen heräsi vain kaksi kertaa syömään koko yönä, klo 01 ja 06. Siis paras yö aikoihin! Muutenkin tuntuu että se lääkärin ohje on ollut elämäni pelastus. Kakkonen on nyt aika tottunut 3-4h syöttöväleihin ja yöt menee jatkuvasti paremmin. Olen kyllä suht varma että joku allergia sillä on, joten maidottoman ruokavalion valmistelut on jo tehty.
Hyvin alkaneen sadepäivän kruunasi hyvin syövä Ykkönen, joka sanoi ”joo” kun kysyin mennäänkö nukkumaan, kiipesi sänkyyn, otti pupun kainaloon ja laittoi silmät kiinni. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Siis täysin hiljaista, koska Kakkonen, tuo maailmanhuonoinnukkumaan-vauva, nukkuu edelleen vaunuissa ulkona. En nyt ole edes tajunnut katsoa kellosta, mutta heittäisin että se on nukkunut yhtä mittaa nyt ainakin kaksi tuntia.
Jotta ymmärtäisitte, miten outoa tämä on, voin kertoa esimerkin normaalista unesta Kakkosen kanssa: eilinen kotimatka mökiltä (1h45min) meni taas pysähdellessä huutavan vauvan takia. Nyt pysähdykset (eli syliin ottaminen) ei edes auttaneet. Raukka huusi ensin vartin, sitten pysähdyttiin hetkeksi sylittelemään. Matka jatkui, ja Kakkonen huusi koko jäljellä olevat kolme varttia. Aika kypsää kun ei pysty lohduttamaan ollenkaan. Joten nyt olen täällä suu auki, tekisi mieli mennä vaunuihin katsomaan onko se hengissä.
Jahas, se heräsi.
*Mahtava teinix-termi, jonka nuori 32v veljeni opetti viikonloppuna. Jos joku on yhtä N00b kuin minä, se tarkoittaa Ihan Sama Mulle Oikeesti. Siis aivan parasta.