Kahvia, kaaosta ja kiitosta – Ravintolapäivä!

Huhhei, mikä päivä! Ravintolapäivä tuli ja meni, ja uramme kahvilan omistajina on nyt ohi. Päivä oli aivan superjees ja hämmentävän hyvin onnistunut. Tarjoilut saatiin kahvia lukuunottamatta ajoissa valmiiksi, meillä oli jopa suihkussa käyneet ja pukeutuneet tarjoilijat, eikä leipomuksista palanut mikään. No yksi pullasetti vähän.

Kahvilan pyörittäminen meni varsin tutuilla kuvioilla, kaaoksenomaisella multitaskaamisella: olin mm. tiskillä myymässä Kakkosta samalla imettäen, ja yritin laittaa lisää kahviakin tulemaan. Myönnän, että siinä loppui jo kädet kesken. Luukulla ollut asiakas kysyikin ”miten sulle riittää energiaa” ja viittasi rinnalla olevaan Kakkoseen. Oli pakko heittää lisää vettä kiukaalle ja näyttää että ”tuolla on vielä toi mun puolitoistavuotias”. Melko järkyttynyt ilme oli sillä tytöllä.

Päivän aikana ikkunaluukullamme kävi 70-90 vierasta, kotona sisälläkin varmaan kymmeniä. Tuttuja, tuntemattomia, naapureita ja sukulaisia. Ensimmäiset asiakkaat olivat oikeasti tuntemattomia ja meinasi mennä tällä emännällä hieman jauhot suuhun kun pyysivät ”yksi kakkonen, yksi ykkönen ja yksi tunnustus kiitos”. Saivat pullansa ja paljastin hädissäni että meillä ei ole vaihdettu lakanoita kuukauteen. Sain hyi -ilmeen, saman jonka te teette juuri nyt siellä ruudun toisella puolella. Kaikkien helpotukseksi ajattelin vaihtaa lakanat tänään, ihan juhlan kunniaksi.

Jossain vaiheessa kiireisen päivän aikana katsoin kaltereiden välistä pihalle ja näin siellä täpötäynnä olevan kahvilamme, iloisia ihmisiä ja selkeitä ”mums miten hyvää” -ilmeitä. Silloin käväisi mielessä se kesäravintola-ajatus. Mutta kun seitsemän aikaan vedettiin lappu luukulle ja laskettiin päivän voitoiksi hurjat 80€, totesin ettei tällä työmäärällä ehkä jaksa edes paremmin hinnoiteltua kahvilaa oikeasti pyörittää. Omillemme kuitenkin päästiin, hyvä niin. Päivän aikana saadut hymyt, naurut, kehut ja uudet tuttavat sitäpaitsi maksoivat takaisin paljon enemmän kuin muutama kolikko meidän Barbapapa-ämpärikassassa.

Kun vihdoin avasin silmäni kodin elämälle ja istuin pitkästä aikaa alas, huomasin että A) koti on aaaaivan järkyttävässä kaaoksessa ja liassa ja B) pyykkikoneeseen oli jäänyt pissainen kestovaippa ja koko vessa oli haissut kaikkein vieraiden nenään juuri siltä. Klassista.

Alla harvinaisen runsas kuvasetti, jotta tekin pääsette tunnelmiin mukaan. Ja saatte nyt sitten kuitenkin pällistellä meidän naamojakin, vaikka ette sieltä 500km päästä jaksaneetkaan paikan päälle tulla. Laiskimukset.