Avoin kirje perheen toiselle teinille – 13v!

Rakas Kakkonen,
täytit juuri 13, onnea!

Olet nyt vihdoin virallisesti teini, vaikka reilusti ohitseni hujahtanut kengänkoko ja päällesi turhan helposti sujahtavat isäsi t-paidat ovatkin sitä jo pitkään vihjanneet. Olet upea nuori, jonka kanssa on ilo elää ja olla!

Pelkäsin pitkään murrosikää. Ajattelin, että te muututte yhdessä yössä oudoiksi, eri tavalla käyttäytyviksi olennoiksi, joihin en saa enää yhteyttä. Todellisuudessa ollaan jo pitkällä murrosiässä ja musta tuntuu edelleen siltä, ettei kukaan ole muuttunut. Sitten katson vanhoja videoita vuoden tai kahden takaa ja huomaan hypyn.

Sinullakin on niissä tuttu innostuva huumori ja pilke silmäkulmassa, mutta aivan eri ääni, eri ryhti ja erilaiset kasvot, kädet ja iho. Yhtäkkiä olet iso nuori, et lapsi.

Kuka olisi arvannut, ettei äänenmurrostakaan juuri huomaa, kun se ääni on vierelläsi päivittäin.

Nyt tajuan, että murros on tosiaan iso, mutta ei se ole läsnä joka hetki. Joka päivä olette kumpikin siskosi kanssa hetkittäin ihan muukalaisia, isoja ihmisiä, jotka tekee omia toimia, päätöksiä ja virheitä, mutta paljon useammin minun tuttuja pieniä.

Puhumme nyt teidän kanssa eri asioista, mutta samalla vuorovaikutuksella – pääosin. Halaamme iltaisin ja katsomme sarjoja yhdessä, se on ihanaa!

Välillä ovet paukkuu, ehkä eniten juuri sun ja mun toimesta, keskenämme lyömme kipinää. Magneetin kaksi samaa puolta. Haemme vielä vähän paikkaamme varmaan kaikki, mutta keskellä on sama tiukka rakkaus ja lämpö ja kunnioitus mikä aina on siellä ollutkin.

Näen, että sulle on tulossa seuraava isompi hyppy, konkreettisestikin yläasteen muodossa. En enää pelkää sitä, vaan odotan innolla. Luulen, että tuleva, haastavampi kouluelämä antaa sulle tilan kukoistaa kaikella sillä älykkyydellä, taidolla ja uteliaisuudella, jota sulle on annettu.

Vanhemmuudeen iloista suurimipia on päästä seuraamaan vierestä, mikä kaikista mahdollisuuksistasi roihahtaa liekkeihin ja vie sinut mukanaan.

Onko se musiikki, tiede, ruoanlaitto, teknologia, kielet vai jotain ihan muuta, mitä emme vielä tiedä? Ehkä niiden kaikkien yhdistelmä. Tuntuu, että sulle on kaikki mahdollisuudet olemassa. Uskon ja toivon, että käytät niitä hyvin.

Hyvää syntymäpäivää rakas, olemme susta valtavan ylpeitä ja onnellisia kaikissa hetkissä 💜

Pieneksi jääneet vaatteet 😅

Ps. lahjasta en osaa sanoa yhtään mitään, ihan itse noi tietokoneen (?) osat valitsit ja kävit ostamassa ja itse saat kootakin, ja selittää sitten mullekin.

4 Kommentit

  • Oravanpyörässä oravaperhe

    Nämä onnittelu- puheen kaltaiset tekstit on upeita! Iästä riippumatta, kuka tahansa haluaisi kuulla juuri omaan persoonaan ja ko. elämänvaiheeseen liittyvän arvostavan ja kannustavan viestin, jossa tulee nähdyksi. Piti jo aiemmin kommentoida, että näitä on kiva lukea.

    Ymmärsin podcastin perusteella, että teillä on rippijuhlat tulossa (esikoisenne)? Haluaisitko avata, mitä ajattelet siitä? Meillä oli esikoisen juhlat viime kesänä. Ulkoistettiin ne kokonaan yhteen pitopalvelupaikkaan, ja se oli loistopäätös. Riparista puhuminen on kuitenkin tässä ajassa jotenkin kiusaannuttavaa, koska kirkkoon kuuluminen on vähemmän yleistä ja uskonnon opetusta kritisoidaan voimalla. Oma kokemus on, että matematiikkaa lukuunottamatta kaikki opetus peruskoulussa suodattuu opettajien omienkin asenteiden ja elämänkatsomusten kautta- koskaan se ei ole täysin neutraalia ja kantaa ottamatonta. Jo ala- asteella ympäristöopissa, historiassa ja yhteiskuntaopissa opettaja tekee tiettyjä painotuksellisia valintoja. Sit on nää oikeusjutut, joissa lapsi ”altistui” virrelle ja media paukuttaa menemään huolella.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hei onpa kiinnostava kommentti ja pohdinta! Voisin ehkä avata tätä joskus, tää jos jokin on vain niiiiin ristiriitainen asia ja keskeneräinen ajatus meillä (edelleen), että puntaroin jaksanko ottaa sitä rastilleni 😀 Lyhyt vastaus on että pidämme kaikkiin suuntaan avoimen mielen, eikä musta kenekään ratkaisut pitäisi olla minkään kiusaantuneisuuden lähde. Edes meidän, vaikka just niin sanoin hahahahaha

  • pilami

    Kiinnostava kommentti! Omassa kaveripiirissäni on varsin paljon uskontoon kielteisesti suhtautuvia kirkosta eronneita ja osalle on oman lapsen ripari ollut yllättävän vaikeasti nieltävä pala kakkua, vaikka muuten ajatusmaailma on avoin ja ”lapsi saa sitten itse päättää haluaako liittyä kirkkoon”. Uskonto voi kyllä omankin kokemukseni mukaan olla vaikea keskustelunaihe, mutta omien lasten ripareista kyllä silti olen iloisesti puhunut menemään. Koen riparin myös yhdeksi sukupolvikokemukseksi ja ainakin omien lasten kaveripiireissä pääsääntöisesti kaikki ovat käyneet riparin. Koska olen myös oikein tyytyväinen kirkollisveron maksaja niin nostan mielelläni esille myös sen, että kirkko tekee paljon ja monipuolista työtä yhteiskunnassa ja tarjoaa palveluita, joita julkinen palvelu ei pystyisi paikkaamaan (esim. pääsy nopeasti ilmaiseen parisuhdeterapiaan, perhekerhot, lasten liikuntakerhot, historiallisten kirkkorakennusten ylläpito, diakoniatyö ym.) En muuten saa kyllä oikein kiinni siitä miksi uskonnon opetusta kritisoidaan koska nykykoulussa se on kaukana oman kouluajan tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta. Omasta mielestäni uskonto oppiaineena on enemmänkin historiaa, yhteiskuntaoppia ja eri kulttuurien ymmärtämiseen tähtäävää opetusta. Lapsillahan on nykyään jo alakoulussa esillä maailmanuskonnot. En tiedä mikä on elämänkatsomustiedon sisältö mutta mielestäni nykyisenkaltainen uskonnonopetus sopisi ihan kaikille.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Joo mulla on samankaltaisia ajatuksia ja ainoa ristiriita liittyy siihen, että meidän perheessä on aika puhtaan ateistinen suhtaututuminen uskontoihin joten mietin ollaanko ”pettureita” kun silti kuuluttaan kirkkoon, kastetaan lapset ja riparillekin viedään. Toisaalta, mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän olen mustavalkoisesti yhtääön mitään ja lapsillekin sanon että kannattaa pitää mieli avoinna. Henkisyys voi hyvin kasvaa meihin myöhemminkin ja kirkko sekä kristilliset arvot tekee myös hyvää (joskin, sitä pahaa mitä paikoin uskonnon nimissä tapahtuu en ole valmis antamaan anteeksi).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.